Suomessa sallittiin höyrysahat vuoden 1857 asetuksella. 1861 huhtikuussa taas annettiin asetus, joka kumosi aiemmat sahausrajoitukset. Sahoja oli nyt mahdollista pitää käynnissä ympäri vuoden. Uudistukset ilmensivät uutta liberalistista talousilmapiiriä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Lisäksi sen taustalla olivat luonnonvoimat. Kesien 1857 ja 1858 laajat metsäpalot aiheuttivat huomiota julkisuudessa. Keski-Suomessa oli yhtäkkiä 100 000 hehtaaria palon vioittamia puita, jotka oli hyödynnettävä nopeasti. Senaatti kannusti yksityisiä tahoja perustamaan sahoja, mutta vähäinen pääoma esti laajemman toiminnan.
Norjassa höyrysahat sallittiin vastaavasti vuonna 1860. Norjan jo ennestään tehokkaasti käytetyt metsät hupenivat tämän jälkeen kiihtyvästi sahojen raaka-aineeksi. Norjalaiset suuryritykset alkoivat tähyillä mahdollisuuksia edullisemman sahatavaran tuottamiseksi ulkomailta. Yksi näistä oli Wilhelm Gutzeit & Co, yksi Norjan höyrysahojen pioneereja. Wilhelm Gutzeitin poika Hans Gutzeit saapui Suomeen 1870-luvun alussa solmimaan puunhankintasopimuksia. Vuoden 1871 lopussa hän anoi lupaa seitsenkehäisen höyrysahan rakentamiseen, mikä myönnettiin seuraavana vuonna. Maaliskuussa 1872 Hans Gutzeit sai ulkomaalaisuudestaan huolimatta käyttöönsä Kotkansaaren maa-alueen ja sitä koskevan sahaprivilegion. Samana vuonna hän myi Norjan Fredrikstadin sahan ja siirsi koko toimintansa Suomeen. Kotkansaaren ”Norjan sahan” rakentaminen aloitettiin 1872. Suurin osa työvoimasta oli norjalaisia ammattimiehiä ja heidän perheitään. Sahan innovatiivinen tekniikka ja koneisto tuotiin nekin Norjasta. Saha vihittiin käyttöön 16.11.1872 ja se oli valmistuessaan Suomen suurin höyrysaha. Uutena keksintönä modernien kaasulamppujen valo pidensi sahausaikaa hämärinä iltoina.
Stora Enson toiminta Suomessa alkoi vuonna 1872 Kotkan sahan perustamisesta, kuva: ELKA
Puun sivutuotteet pyrittiin hyödyntämään jo varhain
W. Gutzeit & Co ryhtyi nopeasti tehostamaan puunkäyttöä. Sahauksen sivutuotteena syntyi valtava määrä rimoja, sahanpurua sekä muuta sahausjätettä. Osa tästä hyödynnettiin höyrykattiloiden lämmitykseen sekä lautatarhojen tai lastaussiltojen rakentamisessa. Sivutuotteita myös annettiin tai myytiin lähitienoon asukkaille polttoaineeksi. Silti sahojen ympäristössä paloivat ns. ”rimahelvetit”, kun jätteestä pyrittiin eroon. Saksalainen toiminimi Actiengesellshaft für Trebertrocknung arveli ratkaisseensa ongelman muuttamalla sahajätteet kuivatislaamalla hyödynnettäviksi sivutuotteiksi. Myös W. Gutzeit & Co:lle ryhdyttiin rakentamaan kuivatislauslaitosta, mutta tulipalo tuhosi sen ennen valmistumistaan, minkä jälkeen aika ajoi idean ohitse. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen yritys hyödyntää kaadettu puu kokonaisvaltaisemmin.Liiketoiminta perustui vientiin
Liiketoiminta perustui sahatavaran voimalliseen vientiin ja toimintaa leimasi heti alusta kansainvälisyys. Vientimaat vaihtelivat markkinatilanteen mukaan ja sopimukset tehtiin usein vain vuodeksi kerrallaan. Ensimmäinen iso sopimus solmittiin englantilaisen Tagart, Boyson & Sleen kanssa, mutta 1870-luvun aikana Ranska nousi vientimaiden kärkeen. Sahatavaraa vietiin parhaimpina vuosina reilu 54 000 kuutiota.
Rahtilaiva satamassa 1952, kuva: ELKA
Kotkan satama 1950-luvulla, Aaro Karjalaisen kokoelma, kuva: ELKA
Nykyään puu hyödynnetään kokonaisvaltaisesti
Puupohjaiset materiaalit ovat vaihtoehto uusiutumattomille raaka-aineille. Puu on maailman vanhin mutta nykyaikaisin rakennusmateriaali – ja ainoa uusiutuva ja kierrätettävä. Se kasvaa takaisin. Sertifioiduissa metsissä kasvanut arvokas raaka-aine puu hyödynnetään nykypäivänä tarkasti. Metsästä tukkipuu lähtee sahoille jatkojalostettavaksi muun muassa rakennusteollisuuden tuotteiksi ja kuitupuu tehtaille hyödynnettäväksi muun muassa selluksi, kartongiksi ja muiksi uusiutuviksi materiaaleiksi. Puun latvaosasta ja oksista osa hyödynnetään bioenergiaksi.
Nykyään Stora Enso on Euroopan suurin ja maailman neljänneksi suurin puumateriaalien toimittaja. Yhtiöllä on neljä sahaa Suomessa ja 13 muualla Euroopassa sekä neljä massiivipuuelementtitehdasta. Viides valmistuu Tsekin Zdireciin kuluvana vuonna. Sahatavaran jatkojalostus höyläämällä, liimaamalla ja jatkamalla lisää tuotteiden arvoa. Perinteistä sahatavaraa käytetään muun muassa rakentamiseen, puusepän materiaalina, panelointina, ovissa ja ikkunoissa, kalusteissa sekä pakkauksissa.
Nykyajan uusi innovaatio on massiivipuuelementtien, ristiinliimatun puun (CLT) ja viilupuun (LVL) valmistus. Massiivipuuelementeistä pystyy rakentamaan yhä suurempia, korkeampia ja vahvoja mutta kevyitä rakennuksia, kuten kouluja, toimistoja ja asuinkerrostaloja. Uudet innovatiiviset massiivipuuratkaisut viilupuu eli LVL ja ristiinliimattu puu eli CLT mahdollistavat puun käytön rakentamisen kohteissa, joissa perinteisesti on käytetty betonia ja terästä. Puupohjaiset rakennusmateriaalit toimivat elinkaarensa ajan hiilivarastona ja auttavat lisäksi vähentämään tuotannon ja kuljetuksen hiilidioksidipäästöjä. Puu rakennusmateriaalina on myös mittatarkkaa, kevyttä mutta lujaa, ja sillä on hyvä lämmönkestävyys.
Stora Enson tuleva pääkonttori rakennetaan yhtiön massiivipuusta, kuva: Varma
Puutuotteiden myynti on edelleen vahvasti vientiteollisuutta ja päämarkkinat ovat edelleen Euroopassa. Muut maanosat ovat vahvasti mukana, ja esimerkiksi Varkauden LVL:ää on toimitettu niin Australiaan, Yhdysvaltoihin kuin Kiinaankin Euroopan markkinoiden ohella.
Australian ensimmäisessä puisessa toimistorakennuksessa International House Sydneyssä on käytetty Stora Enson CLT:tä. Kuva: Lendlease
1800-luvun lopulla mietittiin sahauksen sivutuotteena syntyvien hyödyttömien rimojen hyödyntämistä. Tänä päivänä sahauksesta syntyvä purukin hyödynnetään pelleteiksi. Yhtiöllä on 9 pellettilaitosta Euroopassa, ja viimeisin niistä valmistuu kuluvan vuoden aikana Varkauteen.
Pellettien käyttö lämmityksessä on kasvussa uusiutuvana energiamuotona ja niillä voidaan korvata fossiilisia lämmitysmuotoja, kuten kivihiiltä ja turvetta.
Lähteet:
Historiaosuudet tuottanut Katja Tikka, Milja Mantela ja Ville Eerola / Helsinki Walks
Kirjallisuus
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - I osa vuodet 1872-1923”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - II osa vuodet 1924-1992”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Aunesluoma, Juhana 2007: ”Metsäteollisuuden maa. 3, Paperipatruunat: Metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939-1950.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Finnjet Historical Society ry. 2021 [verkkosivu] [viitattu 20.6.2021]. Saatavissa: https://finnjet.fi/fi
• Enso-Gutzeit 1945: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiön toimintakertomus vuodelta 1944”. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki.
• Enso-Gutzeit-Tornator -henkilöjulkaisu 4/1937.
• Gripenberg, Lennart 1924: ”Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872-1922”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Halonen, Maija 2009: Pankakoskelaisuus, Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa – Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, Joensuu.
• Hoving, Victor 1961: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958 – II osa”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Häggman, Kai 2006: ”Metsän Tasavalta. 2, Suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920-1939.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Karonen, Petri 1992: Enso-Gutzeit oy laivanvarustajana: Oy Finnlines ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947-1982. Enso-Gutzeit oy historia- ja perinnejulkaisuja 9, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Kuisma, Markku 2006: ”Metsäteollisuuden maa. 1, Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920.” (2., korj. p.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Kuisma, Markku 2016, Valtion yhtiöt, Nousu ja tuho. Siltala, Helsinki.
• Michelsen, Karl-Erik, Suomen selluteollisuuden teknologinen muutos v. 1885-1919 - paperiteollisuuden tuotantokustannuksista alentavana tekijänä. Helsingin yliopisto 1983.
• Puukila, Tiia 2020: ”100 vuotta mäntysuopaa” Metsälehti 12/2020. Saatavilla osoitteessa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/100-vuotta-mantysuopaa/#9b099cc7 (katsottu 31.7.2021)
• Rintamäki Tuomo 1988: Teknologinen muutos Suomen selluteollisuudessa vuosina 1920-1938 esimerkkinä Enso-Gutzeit osakeyhtiö. Helsingin yliopisto, Helsinki.
• Seppänen, Terhi 1990: Enso-Gutzeit osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Sivonen, Satu 1993: Enso-Gutzeit osakeyhtiön selluloosateollisuus maailmansotien välisenä aikana. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Stora Enso Oyj 2002: ”Stora Enso 2001”. Libris, Helsinki.
• Uimaharjun sellutehdas. Dokumentti, YleAreena. Katsottu 5.9.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/30/uimaharjun-sellutehdas
• Vaalama, Erkki 1987: Enso-Gutzeit oy Pankakosken kartonkitehdas. Enso-Gutzeit, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Vuorenpää, Pirjo 1990: Johan Parviaisen tehtaat Oy:n vaneritehtaan toiminta vuosina 1913-1936. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
Muut
• Enso-Gutzeitin vuosikertomukset ja henkilöstöjulkaisut 1930-2000-luvut. Elka.
