Omat alusostot olivat järkeviä myös verotuksellisista syistä. Tätä varten perustettiin Merivienti Oy yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Samana vuonna osakkeenomistajiksi uuteen yritykseen tuli myös Kesko Oy, Osuustukkukauppa, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta ja Tukkukauppojen Oy. Kansaneläkelaitos myi osuudestaan puolet vuonna 1950 Enso-Gutzeitille, joka tuli näin 60 prosentin osuudella omistajaksi. Vuonna 1970 Enso-Gutzeit hankki koko Meriviennin osakekannan itselleen ja sulautti sen omaan konserniinsa.
Merivienti Oy osti alkajaisiksi kolme käytössä ollutta höyryalusta Itämeren liikenteeseen. Pian tämän jälkeen, jo yrityksen perustamisvuonna 1947, tytäryhtiö Oy Finnlines Ltd näki päivänvalon. Se keskittyi erityisesti Suomen ja Yhdysvaltain itärannikon väliseen liikenteeseen. Aluksi myös Finnlines hankki kolme käytettyä alusta, joiden lisäksi vuonna 1949 tilattiin ensimmäinen uusi alus Finntrader. Meriviennin sekä Finnlinesin lisäksi Enso-Gutzeit ryhtyi laivanomistajaksi 1950 hankittuaan ensimmäisen aluksensa Enson. Enso-Gutzeit kuitenkin käytännössä luovutti aluksen operoinnin Meriviennille, kuten myöhemmin muidenkin omistamiensa laivojen. 1954 Finnlines ryhtyi hoitamaan myös Meriviennin varustamotoimintaa, jolloin Merivienti siirtyi ainoastaan laivaisännän rooliin. Finnlinesille omia aluksiaan antoivat operoitaviksi muutkin teollisuusyritykset, kuten Neste Oy, Outokumpu Oy ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Suurin kotimainen kilpailija laivaliikenteessä oli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö. Kilpailu keskittyi tuontirahtiin. Yhdysvaltoihin vietiin etenkin sanomalehtipaperia, Iso-Britanniaan selluloosaa ja paperia sekä Välimerelle selluloosaa. Tehokkaan viennin tavoitteet oli saavutettu.
Enso-Gutzeit ei tyytynyt pelkästään kauppatavaran vientiin, vaan Merivienti Oy aloitti vuonna 1962 autolauttaliikennöinnin Suomesta Saksan liittotasavaltaan reitillä Hanko-Visby-Travemünde. Seuraavan vuosikymmenen aikana matkustajamäärä Suomen ja Saksan välillä kasvoi viisitoistakertaiseksi.
Autolauttaliikenne toi yhtiölle kokemusta tehokkaasta rahdinkäsittelystä. Wärtsilän telakan valmistama Finncarrier-rahtilautta aloitti uudenlaisena ro-ro-aluksena tässä liikenteessä 1968. Aluksen lastaamiseen ei tarvittu nosturia, vaan se voitiin purkaa ja lastata aluksen perästä. Vuonna 1977 matkustaja-autolauttaliikenteeseen valmistui Wärtsilän telakalta maailman ensimmäinen kaasuturbiinialus Finnjet. Finnjet saavutti lähes legendaarisen maineen ollen tuolloin maailman suurin ja nopein autolautta. 1970-luvulta matkustajaliikenne oli Finnlinesin ainoa itsenäinen operointimuoto. Suomalaisille matkailijoille avautuivat Pohjois-Saksan kaupungit uudella tavalla, kun edullinen matka kesti vain 22 tuntia. Moni suomalaisperhe teki ensimmäiset Euroopan matkansa autoillaan Finnjetin saattelemana. Lipunmyynti sijaitsi Aallon suunnitteleman pääkonttorin ensimmäisessä kerroksessa. Näin tavallisella kansalla oli hyvä syy astua Suomen metsäjätin pääkonttoriin.
Matkustajaliikenne ei siltikään tavoittanut alun perin asetettuja lukemia useasta syystä. Vuonna 1982 Enso-Gutzeit luopui Finnjetiä lukuun ottamatta muusta laivanvarustustoiminnastaan osana uutta strategiaansa. Kyseistä alusta varten perustettiin oma yritys, Oy Finnjet Line Ltd., jonka omisti yksin Enso-Gutzeit. Merivienti Oy:n nimissä olleet alukset myytiin.
Kestäviä toimitusketjuja
Tänä päivänä rahtaus ja kuljetukset on keskitetty yrityksille, joille se on ydinliiketoimintaa, ja Stora Enso keskittyy omaan ydinliiketoimintaansa. Stora Ensolla on yli 20 000 toimittajaa eri puolilla maailmaa ja yhtiöllä on tärkeä rooli vaikuttaa kestävien toimitusketjujen eteenpäin viemisessä. Yhtiön uudet kunnianhimoiset vastuullisuustavoitteet ovat esimerkiksi puolittaa hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä. Stora Enso haluaa myös tehdä toimitusketjuistaan yhä läpinäkyvämpiä sekä varmistaa, että alihankkijat panostavat toimitusketjujen turvallisuuteen.
Nykyään tuotteet kulkevat Suomen tehtailta vientiasiakkaille pääasiassa Etelä-Suomen satamien kautta, jonne tuotteet kuljetetaan joko rautateitse tai rekoilla. Valtamerikuljetuksia varten tuotteita lastataan kontteihin esimerkiksi sahoilla, josta ne kuljetetaan autolla satamaan. Kontit jatkavat matkaansa ensin Euroopan konttisatamiin, jossa ne lastataan valtaviin konttialuksiin. Oulun ja Sunilan tehtaat sijaitsevat meren rannalla, joten tuotteet voidaan lastata merikuljetusta varten omasta satamasta.
Vuodesta 1986 yhtiö oli jälleen vapaa keskittymään metsäteollisuuteen ja kasvuun. Tätä ilmensi erityisesti A. Ahlström Oy:n metsäteollisuuden ostaminen, joka merkitsi samalla lähtölaukausten seuraavan vuosikymmenen merkittäville investoinneille ja fuusioille. Yhtiö osti Suomesta Hackman Woodin eli Honkalahden sahan ja jatkojalostuslaitokset sekä markkinointi- ja jakeluyhtiöt Englannissa ja Hollannissa vuonna 1991. Oston ansiosta Enso-Gutzeitista tuli Euroopan suurin sahaaja. Vuonna 1993 yhtiö hankki Tampellan metsä- ja pakkausteollisuuden ja nykyiset Heinolan ja Anjalankosken tehtaat tulivat osaksi Enso-Gutzeitia. Vuonna 1996 Veitsiluoto Oy fuusioitiin Enso-Gutzeitiin, ja yhtiön nimi muuttui samassa yhteydessä Enso Oyj:ksi. Veitsiluoto Oy oli Suomen valtion vuonna 1932 perustama metsäteollisuusyhtiö, jonka edeltäjä oli vuonna 1922 perustettu Veitsiluodon saha, ensimmäinen vientisaha Pohjois-Suomessa. Nykyään Veitsiluodossa sahataan mäntyä, jonka päämarkkinat ovat Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa.