Samaisena vuonna kirjanpito-osasto muutti Helsinkiin, jolloin sen avuksi hankittiin tietokone, IBM 1401. Kokemukset olivat myönteisiä, ja kehitys oli ottanut ensimmäiset askelensa. ATK-osasto perustettiin vuoden 1969 alusta. Jo kolmen vuoden kuluttua osastolla oli töissä sata henkilöä, ja tärkeiksi sovellutuskohteiksi oli nousemassa muun muassa markkinointi ja tuotantotoiminta. Sovellutusten luonne oli muuttumassa raportoinnista eli toteavasta laskennasta yhä enemmän suunnittelua avustavaksi.
Kaukopään prosessitietokonekeskus täytti 20 vuotta vuonna 1983, kuva: ELKA.
Myös puunhankinnan digitalisaation tarina on osa laajempaa työn tehostumisen ja ihmistyön muuttumisen tarinaa. Ensi sijassa kehitys alkoi näkyä jo 1960-luvulta lähtien puunhankinnan talous- ja maksujärjestelmissä. Tuolloin irtauduttiin vanhasta mallista, jossa ensolainen työnjohtaja kulki ruskea nahkasalkku kädessä maakunnassa maksamassa palkkoja käteisellä.
Edellä mainitut toimenpiteet kuvastavat tietoverkostojen keskittymistä, joka jatkui 1970-luvulla. Linjaa edusti esimerkiksi vuonna 1973 tehty päätös tietojenkäsittelyyn liittyvien toimintojen keskittämisestä ja Imatralle perustettavasta ATK-keskuksesta. Jälkimmäinen valmistui vuonna 1975 ja sinne asennettiin yhtiön keskustietokone. Samana vuonna yhtiön keskushallinnon ATK-osastolla toteutettiin laaja tekninen kehitysohjelma, jonka näkyvimpiä osoituksia olivat Imatran keskuksen lisäksi Helsingin tietokoneen korvaaminen etäiskäsittelylaitteistolla, korttilävistyksen korvaaminen magneettilevytallentimilla ja pääteohjelmoinnin käyttöönotto. Vuonna 1976 laskettiin, että tietokoneohjaus oli käytössä 35:ssä yhtiön prosessissa. Automaationinvestoinnit oli tällöin lopullisesti todettu tuottavuutta kohottaviksi ja erilaisia rutiinitöitä vähentäviksi.
Yhtiön ensimmäinen keskustietokone tuli Imatralle 1960-luvun alussa, kuva: ELKA.
Koneellistumisen myötä 1960-luvulta lähtien metsurien määrä väheni nopeasti puunhankinnassa. Ala koki tässä yhteydessä ammatinkuvan muutoksen. Koneyrittäjyys muutti osaltaan metsäteollisuusalan työllisyyttä palkkatöistä yksityisyrittäjyyteen. Metsäkoneyrittäjien joukko kasvoi. Vuosisadan alun hevos- ja ihmisvoiman käytöstä sekä uitoista oli siirrytty aivan uudelle tasolle, joka kokonaisuutena eteni käsikkäin koko Suomen sodan jälkeisen vaurastumisen ja vientiteollisuuden kanssa.
Sittemmin yhtiön digitalisaation sisäisenä punaisena lankana on kulkenut tietoverkoston hajauttaminen, joka pääsi vauhtiin ratkaisevammin 1980-luvulla. Kehitys on jatkunut nykypäivään saakka. Esimerkiksi vuonna 1980, jolloin jokaisessa tuoteryhmässä valmistui merkittäviä tietokoneen suorakäyttöön perustuvia järjestelmiä, yhtiössä oli käytössä noin 270 päätettä. Samalla vuosikymmenellä yleistyivät myös erilaiset tietojenkäsittelyyn keskittyneet seminaarit.
Tietoteknisten palvelujen kysyntä vahvistui voimakkaasti 1980-luvulla. Vuonna 1982 jo lähes joka viides yhtiön toimihenkilö käytti päivittäisessä työssään tietokoneen apua – päätettä, tekstimaattia tai mikrotietokonetta. Saman vuoden aikana lisättiin keskeisiin tietoverkkoihin peräti yli sata uutta päätettä. Huomionarvoista on, että tietotekniikan käyttäjät osallistuivat työkokonaisuuksien muuttamiseen jo suunnitteluvaiheessa, ja osallistumisvalmiuksia edistettiin atk-osaston ja yhtiön ammattikoulun käynnistämällä automaatiokoulutuksella.
Digitalisaation lippulaivoina toimivat erityisesti mikrotietokoneet, joiden osalta merkittävin vuosi oli 1983. Tuolloin yhtiön metsäryhmässä kokeiltiin työnjohtajien henkilökohtaisiin tietokoneisiin perustuvaa järjestelmää, josta saadut myönteiset tulokset rohkaisivat jatkuvaan kehittämiseen. Vastaisuudessa näyttöpäätteet lisääntyivät yhtiön toimistoissa, ja niiden avulla hoidettavat tehtävät monipuolistuivat. Niin sanottu työasematiheys koko yhtiössä oli yksi työasema neljää toimihenkilöä kohti jo vuonna 1984. Digitalisaatiossa koettiin uusi aluevaltaus seuraavana vuonna, jolloin yhtiön Euroopan konttoreissa otettiin käyttöön tosiaikainen ANTTI-tietojärjestelmä paperiryhmän asiakaspalvelua tehostamaan. Telexeistä siirryttiin telefaxeihin ja siitä sähköpostiin, ja matkapuhelimista tuli arkipäivää 1990-luvulla.
Digitalisaatioloikka metsässä
Puunhankinnassa digitalisaatio keskittyi pitkään rahaliikenteeseen liittyviin kysymyksiin. Muutosta tässä edusti 1990-luku. Vuonna 1992 käyttöön otettu metsätietojärjestelmän laajennus kattoi yhteyden hakkuukoneisiin, varastoihin ja autoihin. Näin saatiin koko operatiivinen ketju osaksi samaa langatonta järjestelmää. Isompi muutos tuli hajautetun järjestelmän uudistamisen kautta silloisen metsätietojärjestelmän käyttöönotossa vuonna 1996, jolloin myös suunnittelu muuttui sähköiseksi ja koko suunnittelupuoli suuren joukon käyttöön.
Virtuaalimetsä-sovellus loihtii metsävaratiedosta kolmiulotteisen näkymän metsänomistajan mobiililaitteen ruudulle.
Myös metsänomistajapalveluja on kehitetty entistä enemmän digitaaliseen suuntaan, henkilökohtaista palvelua hylkäämättä. Stora Enso lanseerasi metsänomistajille ilmaisen eMetsä-verkkopalvelun vuonna 2004. eMetsä on monelle metsänomistajalle keskeinen työkalu metsäomaisuuden hallintaan. Sen kautta pystyy suunnittelemaan oman metsän hoitoa ja hakkuita, täyttämään ja lähettämään metsäveroilmoituksen, tallettamaan puukauppamaksuja Tähtitilille ja mobiiliversiota voi käyttää vaikkapa metsässä suunnistamiseen.
Stora Enson puunhankinnan digitalisaatiossa voidaan sanoa tapahtuneen 2010-luvun aikana periaatteellinen hyppy, kun yhtiö oli löytämässä ja tunnustamassa muiden metsäyhtiöiden kanssa yhteisiä intressejä erityisesti korjuussa ja kuljetuksessa. Nähtiin, ettei ole tarkoituksenmukaista, että eri yhtiöt kehittävät omia sähköisiä järjestelmiään, vaan panostukset päätettiin yhdistää. Näin sai alkunsa Metsäteho Oy:n koordinoima kehitysprojekti, johon eri metsäyhtiöt ja yrittäjät liittyivät vapaaehtoisesti. Yhtiössä havaittiin, että metsätietojärjestelmiä on kehitettävä koko Suomen metsäteollisuutta, ei vain Stora Ensoa varten.
Drone havainnoimassa kirjanpainajatuhoja.
2010-luvun loppupuolella eMetsään kehitettiin Virtuaalimetsä-sovellus. Se hyödyntää avointa metsävaratietoa ja antaa jokaiselle suomalaiselle metsänomistajalle mahdollisuuden vierailla virtuaalisesti omassa metsässään tietokoneen tai mobiililaitteen avulla. Sovellus yhdistää metsään liittyvää tietoa eri lähteistä kolmiulotteiseksi kuvaksi. Virtuaalimetsän simulointinäkymä havainnollistaa metsänomistajalle, miltä oma metsä näyttäisi eri toimenpidevaihtoehtojen jälkeen.
Puunhankinnassa on tutkittu myös pienoiskoptereiden käyttöä ja kuvantulkintaa metsän hyönteistuhojen aikaisessa tunnistamisessa. Pienoiskopteriin eli droneen kytketty multispektrikamera havaitsee kirjanpainaja-altistuksen paljon nopeammin ja näppärämmin kuin ihmissilmä. Kamera kykenee yläilmoista tunnistamaan puut, joiden nestekierto on häiriintynyt. Kuvassa kirjanpainajahyönteisille altistuneet puut näkyvät erivärisinä kuin terveet puut.
Ajatuksena on myös, että pienoiskoptereiden käyttö mahdollistaa metsäsuunnitelmien teon nopeammin ja turvallisemmin verrattuna siihen, että tutustutaan metsätilaan maastosta käsin. Tekniikka myös auttaa saamaan riippumatonta dataa verrattuna silmällä havaittuun. Pian metsästä on mahdollista luoda niin sanottu digitaalinen kaksonen, joka on entistä tarkempi virtuaalimetsä − jopa yksittäisen puun tarkkuudella. Lue lisää puunhankinnan digitalisaatiosta täällä.
Digitalisaation monet mahdollisuudet nykypäivänä
Nykyään Stora Enson tehtaissa käytetään digiratkaisuja tehostamaan manuaalista ja toistuvaa työtä sekä varmistamaan turvallisuutta. Yhtiöllä on käytössä muun muassa tekoälyyn perustuvia tulevaisuutta ennakoivia ratkaisuja. Järjestelmillä pystytään kehittämään laadukkaita tuotteita ja toimimaan ennakoivasti, jotta kallisarvoisia raaka-aineita ei mene hukkaan eikä tuotantokatkoja synny. Esimerkiksi Lahdessa tehtaan digitaalista kaksosta (interaktiivinen tehtaan 3D-malli) käytetään päivittäisessä johtamisessa esimerkiksi turvallisuuden ja kunnossapidon osalta niin, että kaikilla on sama käsitys mitä on tapahtunut ja mitä seuravaksi pitää tehdä. Digitalisaatio auttaa myös parantamaan tehtaissa työskentelevien ihmisten turvallisuutta lukuisilla eri tavoilla. Käytössä on esimerkiksi ajoneuvotörmäyksen vaarasta varastoissa varoittava järjestelmä.Stora Enso hyödyntää automaatiota, tekoälyä ja robotteja myös taloushallinnossa esimerkiksi transaktioprosesseissa ja perinteisissä kirjanpitoon ja laskentaan liittyvissä tehtävissä, kun yrityksen sisäisen ja ulkoisen datan määrä kasvaa jatkuvasti. Taloushallinnon automatisoiduissa tehtävissä yhtiöllä on tällä hetkellä 27 robottia. Robotit hoitavat laskujen kirjauksia ja muita toistuvia ja yksinkertaisia tehtäviä, jolloin taloushallinnossa voidaan keskittyä vaativimpiin analysointitehtäviin. Muuttuvan taloushallinnon maailmassa kontrollereiden rooli on tullut lähemmäksi liiketoimintaa tuottaen uusia ideoita myynnin ja tehokkuuden lisäämiseen, kustannusten vähentämiseen, innovoinnin edistämiseen ja uusien liiketoimintamallien kehittämiseen.
Stora Enso pyrkii lisäämään sekä sisäisten että ulkoisten toimitusketjujensa läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta. Esimerkiksi paperipohjaisten ECO RFID -tunnisteiden avulla voidaan seurata mitä tahansa lähetystä missä päin maailmaa tahansa. Pakkauksen tietoja voidaan käyttää myös tuotteiden logistiikkaketjuja optimoivissa sovelluksissa. Toinen esimerkki toimitusketjun läpinäkyvyyden ja turvallisuuden parantamisesta on lohkoketjuteknologian hyödyntäminen. Stora Enso selvittää parhaillaan, miten lohkoketju voi antaa yhtiön tuotemerkeille kaikkialla maailmassa mahdollisuuden varmistaa vankemman ja väärinkäytöltä suojatun logistiikkaverkoston.
Data-analytiikassa ja koneoppimisessa uskotaan olevan edelleen paljon toteutumatonta potentiaalia, joka tulevaisuudessa mahdollistaa kokonaan uusia toimintatapoja monissa arkipäiväisissä asioissa. Kun toimintojen automaatio- ja lopulta myös digitalisaatioaste nousevat, pystytään vapauttamaan ihmisille aikaa tehdä sitä, mitä he tekevät parhaiten, eli esimerkiksi analyysejä, kehitystyötä ja monimutkaisia päätöksiä.
