25 vuotta Stora Enson fuusiosta – kevät 1998

Helsinki ja Tukholma, 2.6.1998.

Stora + Enso = Stora Enso. Fuusio oli tuolloin suuri uutinen, vaikka jotain sen kaltaista olikin osattu odottaa. Metsäteollisuudessa jätitkin olivat vielä globaalisti pieniä. Euroopan kymmenellä suurimmalla tuottajalla oli hallussaan vain puolet maanosan koko kapasiteetista. Suomen ja Ruotsin näkökulmasta uusi yhtiö oli silti ennen näkemättömän suuri metsäjätti. Fuusio oli pohjoismaiden taloushistorian suurimpia. Se vaikutti suoraan ja välillisesti kymmenien tuhansien suomalaisten ja ruotsalaisten elämään.

Miksi juuri Stora ja Enso? Mitä kesällä 1998 oikeastaan tapahtui? Minkälaiseen maailmaan uusi metsäjätti syntyi?


_{Kolme logoa matkan varrelta: Stora AB, Enso-Gutzeit ja yhdistyneen Stora Enso Oyj:n ensimmäinen logo vuodelta 1998.}

Liverpool, toukokuu 2023.

Kevään Eurovision laulukilpailu sai ennen näkemättömän huipennuksen. Suomen edustajan Käärijän esittämä Cha cha cha voitti yleisöäänissä, mutta kokonaiskilpailun voiton vei ammattilaisraadin äänillä Ruotsin edustaja Loreen kappaleella Tattoo. Dramaattisen loppuun jälkeen väittely paremmuudesta jatkui molempien maiden medioissa suurin kirjaimin ja tuntein. Esityksiä ja lopputulosta arvioitiin jopa valtamedioiden pääkirjoituksissa ja ajankohtaislähetyksissä. 

Olisiko asetelma ollut sama, jos Euroviisuissa Suomen tai Ruotsin tilalla olisi ollut esimerkiksi vaikkapa Ranska? Tai edes jos Ruotsin tilalla olisi ollut Suomen toinen naapurimaa Viro? Tuskin.

***

Nagano, helmikuu 1998.

Naganon olympialaisissa on alkamassa Ruotsin ja Suomen välinen jääkiekon puolivälierä. Kenttä on täynnä molempien maiden legendoja. Kansallislaulujen aikana televisiokamera kiertää joukkueita. Du gamla, du fria – Peter Forsberg, Mats Sundin, Tommy Salo, Nicklas Lindström… Maamme-laulu – Jari Kurri, Teemu Selänne, Esa Tikkanen, Saku Koivu… Itse ottelu on äärimmäisen tiukka ja kotikatsomoissa saadaan jännittää viimeiselle sekunnille saakka. Lopulta Suomi voittaa Teemu Selänteen maaleilla 2–1!  Ruotsalaiset joutuvat kotimatkalle ja Suomen turnaus huipentuu myöhemmin historialliseen olympiapronssiin.

***

Tukholma, toukokuu 1998.

Aurinkoinen Sergels torg on täynnä juhlivia ihmisiä. Yleisö ja maailmanmestarijoukkue yhtyvät yhteiseen voitonlauluun ”Den glider in, den glider in…” Aivan kuten vuonna 1995, jolloin Suomi oli voittanut isäntämaa Ruotsin finaalissa! Paitsi että nyt yleisön ja joukkueen päällä oli keltaiset pelipaidat. Nyt Suomi ja Ruotsi olivat kohdanneet maailmanmestaruuskisojen kaksiosaisessa finaalissa. Tälläkin kertaa ottelu oli ratkennut yhden maalin erolla ja nyt oli ruotsalaisten vuoro juhlia.

***

Maapallo, 1998.

Mistä vuosi 1998 muistetaan? Vuoden suosituimmasta elokuvasta Titanic tai sen tunnussävelestä Celiné Dionin esittämästä My Heart Will Go On? Vai uutisia hallinneista Kosovon kriisistä tai Clinton-Lewinski-skandaalista? Riippuu keneltä kysytään.

Maailman ja Euroopan historiaa ajatellen ajankohdan suurimmat uutiset olivat vuoden 1997 lopulla solmittu Kioton ilmastosopimus ja toukokuun alussa 1998 valmistunut sopimus Euroopan valuuttaunionin EMU:n muodostamisesta. Pohjoismaista jälkimmäiseen liittyi lopulta vain Suomi.

Vuonna 1998 Venäjän ja monien Aasian maiden taloudet yskivät, mutta pitkä nousukausi jatkui Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Elettiin dot-com-huuman aikaa. Internetin käyttäjämäärät kasvoivat länsimaissa nopealla tahdilla. Selainsotakin kävi kuumana. Markkinajohtaja oli Netscape Navigator, mutta Microsoft oli juuri julkaissut vastaiskuna Internet Explorer 4 -selaimen.

Internetin vallankumoukselliset mahdollisuudet villitsivät sijoittajia, mutta arjessa mahdollisuuksia rajoitti muun muassa hitaat modeemiyhteydet. Vaikka tulevaisuudenkuvissa median ja jopa vähittäiskaupan visioitiin siirtyvän verkkoon, ei muutos näkynyt vielä kuluttajien käyttäytymisessä. Perinteisen metsäteollisuuden tuotteille riitti kysyntää, eikä paperin asemaa tiedonvälityksen maailmassa näyttänyt oikeasti uhkaavan mikään.

***

Ruotsi ja Suomi, 1998.

Noin 8,9 miljoonan asukkaan Ruotsissa vuoden suurimpia uutisia olivat Kaarle XVI vallassaolon 25-vuotisjuhlat, syksyn vaalit sekä yökerhossa Göteborgissa tapahtunut tuhoisa tulipalo. Urheilussa juhlan aihetta saatiin jääkiekon maailman mestaruuden lisäksi käsipallon Euroopan mestaruudesta.

Suomessa oli vuonna 1998 noin 5,5 miljoonaa asukasta. Uutisvuoden tapauksia olivat uuden nykytaiteen museon Kiasman avaaminen Helsingissä sekä Jyväskylässä tapahtunut junaonnettomuus. Urheilussa suurimmat otsikot keräsi kansallispeli pesäpallon sopupeliskandaali. Menestystä tuli olympialaisten lisäksi muun muassa Formula 1 –sarjasta, jossa Mika Häkkinen voitti ensimmäisen mestaruutensa.

Populaarikulttuurin osalta vuosi on jäänyt historiaan Titanic-elokuvan ja sen tunnuskappaleen lisäksi muun muassa elokuvista Pelastakaa sotamies Ryan, The Trumanshow, Fucking Åmål sekä Poika ja Ilves.

My Heart Will Go On hallitsi radioaaltoja Suomessa ja Ruotsissa, mutta sen rinnalla soivat toistuvasti muun muassa Madonnan Frozen, Savage Gardenin Truly Madly Deeply ja Spice Girlsin Viva forever. Viimeksi mainittu konsertoi kesällä molemmissa maissa, mutta Helsingin konsertti jäi sen alkuperäiskokoonpanon viimeiseksi esiintymiseksi. Suomessa kotimaista kärkisijaa pitivät Suomi-Rockin legendat Apulanta ja J. Karjalainen. Ruotsissa vastaavalta listalta löytyi muun muassa The Cardigans (Gran Turismo) ja Kent (Isola).

Entä Euroviisut? Kilpailut järjestettiin tuolloinkin Englannissa, mutta vuoden 2023 kaltaista pohjoismaista menestystä ei nähty. Ruotsin Jill Johnson ja Suomen Edea jäivät kärkisijojen ulkopuolelle. Voitto meni Israeliin Dana Internationalille kappaleelle Diva.

***

Suomi ja Ruotsi, 1998.

Entä kumpi oli lopulta parempi jääkiekossa 1998? Vastaus riippuu siitä, haetaanko sitä Helsingistä vai Tukholmasta. Asetelman voi nähdä myös toisin: yhdessä maat olivat maailman eliittiä. Miltä olisikaan näyttänyt legendat yhdistänyt yhteinen maajoukkue? Forsberg ja Selänne samassa ketjussa! Entä jos samaan joukkueeseen voitaisiin valita vielä lisäksi pari kärkipelaajaa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta? Olisi syntynyt kilpailukykyinen maajoukkue, jolta olisi voinut odottaa suuria jatkossakin. Etenkin kun voimien yhdistäminen olisi samalla tarkoittanut, että jatkossa turnauksissa olisi yksi huippujoukkue vähemmän.

Edellä esitetyn kaltainen ajattelu hallitsi talouselämää vuosituhannen vaihteen maailmassa. Tavoiteltiin suuruuden ekonomiaa. Juuri ennen Stora Enson syntymistä fuusioistaan kertoivat muun muassa Chrysler ja Daimler-Benz sekä Seagram ja PolyGram. Keväällä 1998 nähtiin myös suuri suomalais-ruotsalainen pankkifuusio, kun Merita ja Nordbanken yhdistivät voimansa.

_{Enso-Gutzeitin mainos vuodelta 1990}

Bob ja Linnea, helmikuu 1998.

Storan ja Enson viralliset neuvottelut mahdollisesta fuusiosta alkoivat Naganon olympialaisten aikaan helmikuussa 1998.  Jotta tieto ei vuotaisi julkisuuteen liian aikaisin, annettiin joissakin papereissa metsäjäteille koodinimet. Storasta tuli ”Bob” ja Ensosta ”Linnea”.

Alun varovaisten tunnustelujen jälkeen pallo lähti vyörymään vauhdilla. Molemmat olivat jo jonkin aikaa etsineet kumppania tositarkoituksella, joten sen oikean löytyessä voitiin neuvotteluissa edetä nopeasti. Tavoitteeksi otettiin kahden tasavertaisen yhtiön fuusio.

Sivusta katsoen tosin juuri Storan ja Enson fuusio näytti ehkä kaikista epätodennäköisimmältä: Enso oli valtionyhtiö hallintoneuvostoineen ja Stora oli puolestaan maailman vanhin osakeyhtiö, jonka suurin omistaja oli Wallenberg -imperiumin Investor AB.

Ulkopuolisilla teetetyt selvitykset kuitenkin osoittivat, että metsäjätit sopivat varsin hyvin yhteen.

***

Stora ja Enso, helmikuu 1998.

Miltä näytti Bob ja Linnea näyttivät fuusioselvityksien perusteella?

Bob eli Stora oli entiseltä nimeltään Stora Kopparberg. Se oli maailman vanhin osakeyhtiö, jonka juuret olivat Falunin alueen kaivostoiminnassa. Se oli merkittävässä roolissa jo Ruotsin nousussa suurvallaksi 1600-luvulla, ja sen tuottama punamultamaali oli pitkään ollut merkittävä osa pohjoismaista sielunmaisemaa.


_{Stora Kopparbergin tuottama punamultamaali Falu Rödfärg.}

Linnea eli Enso oli edellisenä vuonna 125-vuotisjuhliaan viettänyt perinteinen valtionyhtiö, jolla oli takanaan monipuolinen historia. Verrattain pienestä Kotkan sahasta aloittaneen yhtiön juuret olivat metsäteollisuudessa, mutta se oli aikojen saatossa ehtinyt toimia monilla muillakin aloilla, kuten laivanvarustajana, mäntysuovan tuottajana ja talonvalmistajana.

Molemmat yhtiöt olivat luoneet nahkansa moneen kertaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana ne olivat kummatkin tahoillaan pyrkineet eroon ydintoiminnan ulkopuolisista toiminnoistaan ja keskittyneet selkeärajaisiksi metsäyhtiöiksi. Tuotantomääriltään ne olivat Euroopan suurimpien joukossa. Paperin ja sellun tuottajana Enso oli hieman suurempi kuin Stora. Molempien tuotannosta suurin osa tapahtui kotimaassa, mutta niillä oli tuotantoyksikköjä myös Euroopassa.

Vuoden 1997 keskeiset luvut olivat:

Fuusioselvityksien viesti oli selvä: Stora Enso olisi paperi- ja kartonkiyhtiönä tuotannoltaan maailman suurin. Muillakin päätuotealueillaan siitä tulisi mekaanisia painopapereita lukuun ottamatta Euroopan suurin tuottaja.

_{Falunin kaivos Ruotsissa}

Helsinki ja Tukholma, kevät 1998.

Pohjoismaiden taloushistorian suurimman fuusion valmistelut etenivät keväällä rivakasti. 

Storan ja Enson johtoryhmien puhelimet kävivät kuumina. Ensin mainittujen taskuista löytyi ehkä Ericssonin matkapuhelin ja jälkimmäisten Nokian. Viimeksi mainitun uudet lippulaivamallit 6110 ja 5110 oli juuri lanseerattu, kun sen sijaan Ericssonin T28 –puhelinta jouduttiin vielä odottamaan.

Tekstiviestien ja sähköpostin käyttäminen oli juuri yleistynyt, mutta niiden lisäksi faksit lauloivat ahkerasti. Konttorien upouudet Windows 98 -koneet olivat kovassa käytössä. Tarvittavaa tietoa haettiin Internetistä AltaVistalla tai Yahoolla. Ehkäpä jotkut käyttivät jo juuri julkaistua Googlea.

Yhdistymisneuvottelujen tärkeimmät kohdat saatiin sovittua jo huhtikuuhun tultaessa, jolloin lyötiin kiinni mm. osakkeiden vaihtosuhde. Näin Enson edustajat saattoivat jo toukokuun alussa kävellä ministeritapaamisiin ja sopia käytännön järjestelyistä pääomistajan kanssa.

Tässä vaiheessa Suomessa nähtiin vielä kotimaisten kilpailijoiden viimeinen vaikutusyritys. Monet lehdet uutisoivat toukokuun toisella viikolla, kuinka Metsäliiton omistama Metsä-Serla oltaisiin huhujen mukaan yhdistämässä Ensoon. Kaikki osapuolet kiistivät väitteet, mutta Metsäliito korosti kommenteissaan sitä, kuinka tärkeää olisi, että kotimainen metsäteollisuus olisi suomalaisissa käsissä.

Valmista alkoi olla toukokuun lopulla. Alkuperäisenä suunnitelmana oli, että yhtiöiden hallitukset allekirjoittaisivat yhdistymissopimukset 2.6. illalla ja että fuusio julkistettaisiin seuraavana päivänä.

Kaikki muuttui kuitenkin viime hetkellä…

***

Lontoo, 2.6.1998.

“Storan ja Enson fuusio lähellä sopimusta” -uutisoi Financial Times 2.6.1998. Tieto fuusiosta oli sittenkin vuotanut viime hetkellä julkisuuteen!

Lontoon kautta uutinen levisi jo samana aamuna Suomen ja Ruotsin tiedotusvälineisiin. Aihe oli vahvasti esillä Ruotsin aamutv-lähetyksissä ja siitä kertoi myös Helsingin Sanomat. Vaikka kyse oli vielä huhuista, olivat ensimmäiset asiantuntijoiden kommentit myönteisiä.

Molempien yhtiöiden tiedottajat joutuivat näin heti aamusta mediarummutukseen. Aluksi yhtiöt kieltäytyivät antamasta kommentteja. Viimein aamulla klo 9:00 Suomen aikaan julkaistiin lehdistötiedote. Siinä kerrottiin yhtiöiden todella neuvotelleen fuusiosta. Asiaa käsiteltäisiin päivällä yhtiöiden hallintoneuvostoissa ja siitä kerrottaisiin lisää illalla. Samalla ilmoitettiin, että osakkeiden vaihto pörssissä keskeytettiin.

Pian lisätietoa tihkui myös Suomen hallituksen puolelta, kun eräät ministerit antoivat medialle enemmän tai vähemmän suoria vastauksia fuusiosuunnitelmista. Kauppa- ja teollisuusministeriö julkisti aamupäivällä myös oman tiedotteen, jossa kerrottiin yhteisestä tiedotustilaisuudesta klo 17.

Fuusiosuunnitelmat nousivat välittömästi molempien maiden tiedotusvälineiden ykkösaiheeksi. Samaan aikaan Storan ja Enson hallitukset kokoontuivat tahoillaan ja hyväksyivät yhdistymissopimuksen.

***

Stora Enso, 2.6.1998.

Lopulta yhtiöt astuivat julkisuuteen. Tiedotustilaisuudet järjestettiin samaan aikaan Tukholmassa ja Helsingissä. Aikana ennen etäyhteyksiä tämä tarkoitti kahta erillistä tilaisuutta, joissa molemmissa oli molempien edustajia paikalla. Tukholmassa tilaisuuden aloitti Storan CEO Björn Hägglund:

“I am proud to present the creation of the world’s largest paper and packaging board company in a merger of equals … to be known as Stora Enso”

Samaan aikaan julkaistiin myös lehdistötiedotteet, jotka kertoivat samaa. Stora ja Enso fuusioituisivat maailman suurimmaksi metsäteollisuusyritykseksi, jonka nimi olisi Stora Enso. Uuden metsäjätin perustiedot olivat vaikuttavat: Sen liikevaihto oli noin 60 miljardia markkaa, sillä oli 95 paperi- ja kartonkikonetta, se omisti 2,9 miljoonaa hehtaaria metsää ja se työllisti noin 40 000 henkeä. Paperi- ja kartonkikoneiden tuotantokapasiteetti oli yli 13 miljoonaa tonnia vuodessa ja sahatavaraa yhtiö tuottaisi vuosittain noin 2,9 miljoonaa kuutiometriä.

Tiedotteen mukaan Stora Enso olisi fuusion jälkeen merkittävä tekijä kolmella päätoimialallaan, jotka olivat puupitoiset painopaperit, hienopaperit, hienopaperit sekä pakkauskartongit. Sen vahvuuksia olisivat laajan tuotevalikoiman lisäksi merkittävä tutkimus- ja kehitystoiminta. Sillä olisi johtava asema Euroopan markkinoilla, joiden lisäksi sen asema vahvistui Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa. Vuosittaisten synergioiden laskettiin olevan 1,3 miljardia markkaa mikä vastaa nykyrahassa noin 330 miljoonaa euroa.

Uuden yhtiön kotipaikka olisi Suomi ja pääkonttorit sijaitsivat Helsingissä ja Tukholmassa. Hallituksen puheenjohtaja oli Investorin toimitusjohtaja Claes Dahlbäck, toimitusjohtajana Enson toimitusjohtaja Jukka Härmälä ja varatoimitusjohtajana Storan toimitusjohtaja Björn Hägglund.

Käytännössä yhdistyminen tapahtuisi niin, että Enso tekisi tarjouksen Storan osakkeiden hankinnasta. Fuusiossa Storan osakkaat saisivat 60 % osakkeista ja 55 % äänivallasta. Suurimmat omistajat tulisivat olemaan Suomen valtio, joka omistaisi noin 18 % osakkeista ja 21 % äänivallasta sekä ruotsalainen Investor, jolla olisi noin 10 % osakkeista ja 11 % äänivallasta.

Fuusion toteutumiselle oli kolme ehtoa: Suomen eduskunnan piti hyväksyä sen edellyttämät muutokset Enson yhtiöjärjestykseen, Storan osakkeenomistajien tuli suostua vaihtotarjoukseen ja fuusioon tuli saada hyväksyntä EU:n kilpailuviranomaisilta.

Tavoiteaikatauluksi ilmoitettiin, että Stora Enso voisi aloittaa syyskuussa 1998.

***

Helsinki ja Tukholma, 3.6.1998.

Fuusio otettiin maailman medioissa ja markkinoilla positiivisesti vastaan. Keskittyminen oli alan trendi ja molempien tiedettiin jo pidempään etsineen sopivaa fuusiokumppania. Uuden Stora Enson nähtiin olevan hyvässä iskussa ja sen uskottiin pyrkivän laajentumaan edelleen. Monet myös arvelivat, että alalla tultaisiin pian näkemään lisääkin fuusioita.

Kuten aina kansainvälisissä fuusioissa, herätti se myös molemmissa maissa huolta ja kritiikkiä. Ruotsissa harmiteltiin ennen kaikkea sitä, että ”Kruununjalokivi” ja maailman vanhin osakeyhtiö Stora oli nyt osa konsernia, jonka kotipaikka oli Suomi. Tosin syykin tähän oli analyytikkojen mukaan ilmeinen: Toisin kuin Ruotsi, Suomi oli osa Euroopan valuuttaunionia.

Vielä enemmän fuusio herätti keskustelua Suomessa, sillä olihan Enso valtio-omisteinen yhtiö ja fuusion toteuttaminen edellytti myös eduskunnan päätöstä. Fuusioon kriittisesti suhtautuneet näkivät siinä kaksi ongelmaa. Ensimmäinen oli osakkeiden vaihtosuhde 60/40. Kriitikkojen mukaan markkina-arvot eivät antaneet oikeaa kuvaa. Heidän mielestään valtionyhtiönä Enson osakkeet olivat aliarvostettuja. Toinen kritiikin kärki kohdistui siihen, että Enson oli toivottu löytävän kumppanikseen kotimaisen metsäyrityksen. Erityisesti hankkeeseen kriittisesti suhtautuivat Maataloustuottajien keskusjärjestö, metsänomistajien Metsäliitto sekä oppositiossa ollut keskustapuolue.

Samaan aikaan molemmissa maissa nähtiin, että MeritaNordenbanken ja Stora Enso olisivat vasta alkua. Tulevaisuudessa voitaisiin odottaa enemmänkin suomalaisten ja ruotsalaisten yhtiöiden fuusioita. Storan lisäksi Investor oli myös ruotsalaisen matkapuhelinvalmistajan Ericssonin pääomistaja, joten etenkin Ruotsissa pohdittiin olisiko seuraavaksi vuorossa Nokian ja Ericssonin fuusioituminen maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi. Investorin toimitusjohtajana Claes Dahlbäck joutui torjumaan näitä huhuja Stora Ensosta antamissaan haastatteluissa.

***

Suomen eduskunta, kesäkuu 1998.

Seuraava askel oli fuusioon liittyneen yhtiöjärjestyksen ja omistussuhteen muutoksen käsittely Suomen eduskunnassa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi ehdotuksensa eduskunnalle 5.6. Siinä fuusiota perusteltiin hajautuneen alan rakennejärjestelyjen tarpeella sekä synergiaeduilla. Fuusiolla luotaisiin vakautta ja turvattaisiin kasvumahdollisuudet.

Fuusion toteutumisen edellytyksenä oli, että eduskunta hyväksyisi Enson yhtiöjärjestyksen muuttamisen niin, että siinä ei enää jatkossa edellytettäisi valtion omistusosuudeksi vähintään kolmasosaa yhtiön osakkeista. Eduskunta hyväksyi ehdotuksen kesäkuun 17. päivän istunnossa.

Seuraavaksi yhdistymispaperit toimitettiin EU-komission kilpailuviranomaisten tarkastettaviksi...

***

Tarinan seuraava osa julkaistaan pian samalla sivustolla.
Kirjoittaja: Samu Nyström