Ensimmäinen sulfaattisellutehdas oli perustettu Kotkaan vuonna 1906, ja Enson sulfiittitehdas rakennettiin vuonna 1919. 1920-luvun alussa kehityssuunta oli tietoista ja uudenlaiset tuotteet saivat vankempaa jalansijaa toiminnassa, kun 1920-luvun lopulla aloitettiin Ensoon yhtiön ensimmäisen sulfaattiselluloosatehtaan rakentaminen. Sulfaattiselluloosa oli huomattavasti lujempaa kuin sulfiittisellu, joten se mahdollisti lujien kartonkien valmistamisen käärepaperiksi tai vaikkapa sementtisäkeiksi. Uudistunutta profiilia kuvasti nimenmuutos Enso-Gutzeit Osakeyhtiöksi vuoden 1928 alusta lähtien. Pääkonttori ja yhtiön hallinto oli siirretty Kotkasta Ensoon jo muutama vuosi aikaisemmin. Käänteen seurauksena yhtiön imago karisti viimeistään norjalaisuuden rippeet ja siitä tuli suomalaiskansallinen osakeyhtiö ja nuoren kansakunnan vahvuuden symboli. Aikakaudelle tyypillisesti hallintokieli vaihtui samalla ruotsista suomeen.
Kotkan tehtaiden sivutuoteosaston johtaja insinööri Alfons Hellström oli innostunut jo 1910-luvun alussa sulfiitin valmistuksen sivutuotteiden kehittämisestä. Hellström tarjosi yhdessä Hilding Bergströmin kanssa omistamaansa juoksevan hartsin tislauspatentin yksinoikeutta Gutzeitille. Myöhemmin Hellströmiä on tituleerattu mäntyöljyn keksijänä. Sivutuoteosasto kasvoi ennen toista maailmasotaa Enso-Gutzeitin yhdeksi innovatiivisimmista yksiköistä, joka mullisti suhteen puuteollisuuden tuotteisiin. Sulfiittiselluloosan valmistuksen sivutuotteena saatiin sulfiittispriitä, mutta muutoin jalosteet valmistettiin pääosin sulfaattiselluloosan sivuaineista. Sulfaattiselluloosan keittonesteestä eli mustalipeästä saatiin kemikaalit melko tarkoin talteen. Kaasutushöyryistä taas oli mahdollista kerätä raakatärpättiä, josta oli mahdollista jalostaa puhdistettua sulfaattitärpättiä. Tästä prosessista sivutuotteena saatiin myös metyylialkoholia.
Suopatehdas Kotkassa 1930-luvulla, kuva: ELKA
Mustalipeän päälle muodostuneesta raakasuovasta jalostettiin hartsiöljyä, josta edelleen jatkojalostettiin mäntyöljyä ja mäntypikeä. Mäntyöljystä tuotettiin suopaa, jota kutsutaan mäntysuovaksi. 1920-luvun puolivälistä alkaen mäntysuopa nousi Enso-Gutzeitin tärkeimmäksi puukemian tuotteeksi. Se oli edullista moniin muihin pesuaineisiin verrattuna, ja sen puhdistusteho perustui liotukseen mekaanisen hankauksen sijaan. Mäntysuovasta kehitettiin myös nestemäinen tuote, joka sai tuntuvaa suosiota kotimarkkinalla Suomessa. Ennen talvisotaa mäntysuopa muodosti neljänneksen kaikesta Suomessa käytetyistä pesu- ja puhdistusaineista. Tuotetta markkinoitiin mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin: matonpesusta villan huovuttamiseen tai saranoiden voitelusta suksien voiteluun. Mäntysuopaa yritettiin markkinoida myös ulkomaille, mutta tuontirajoitukset ja korkeat tullit tyrehdyttivät tuotteen vientiä.
Mäntysuopamainos 1930-luvulta, kuva: ELKA.
Mäntysuopavarasto, kuva: ELKA
Edelleen mäntyöljy erotellaan tarkasti talteen kaikissa mäntyä raaka-aineena käyttävissä yhtiön sellutehtaissa. Nykyään mäntyöljy myydään pääasiassa biodieselin raaka-aineeksi, mutta sitä myydään myös mäntysuovan valmistukseen. Raakamäntyöljyä jatkojalostetaan myös eri jakeiksi, kuten rasvahapoiksi, hartsiksi ja steroleiksi. Näitä välittäjäaineita voidaan käyttää monissa teollisissa ja kuluttajatuotteissa. Uutena innovaationa myös puun ligniiniä voidaan hyödyntää arvokkaammiksi tuotteiksi sen sijaan, että se käytettäisiin vihreäksi energiaksi mustalipeän kanssa.
Ligniini on kiertotalouden kannalta arvokas aine, ja Stora Enso on investoinut Sunilan tehtaalla ligniinin erotukseen ja kuivaukseen, joka aloitettiin kaupallisesti vuonna 2015. LignoBoost-menetelmällä mustalipeästä erotettavaa ligniiniä (Lineo by Stora Enso) voi hyödyntää esimerkiksi vanerin- ja lastulevyn valmistuksessa biopohjaisena liimana tai sillä voi jopa korvata bitumia asfaltissa.
Kuivaa ligniiniä.
Ulkomaille myytiin 1930-luvulta lähtien sulfaattiprosessin sivutuotteita raakatärpättiä ja juoksevaa hartsia. Sulfaattipiestä voitiin jalostaa mäntyöljyvernissaa, mutta sen markkinat olivat pääosin kotimaassa. Sulfaattipiestä saatiin lisäksi raaka-ainetta painomusteen tekemiseen sekä tienpäällysteen ainesosia. Yhtiön omistamalla Maaveden tervatehtaalla valmistettiin raakatärpättiä ja tervaa. Lisäksi saatiin pikeä, pikiöljyä ja puuhiiltä. Edellä mainittuja tuotteita myytiin sekä kotimaassa että ulkomaille.
Kuluvana vuonna 2022 pikiöljyn hyödyllisyys tuli esiin jälleen. Stora Enso investoi 10 miljoonaa euroa Enocellin sellutehtaalle Joensuun Uimaharjussa korvatakseen fossiilisen raskaan polttoöljyn uusiutuvalla pikiöljyllä. Investointi vähentää tehtaan ympäristövaikutuksia ja auttaa Stora Ensoa saavuttamaan kunnianhimoiset tavoitteensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tällä hetkellä Enocellin sellutehtaan pääasialliset energianlähteet ovat uusiutuvat mustalipeä, puunkuori ja sahanpuru. Käynnistys- tai tuotantohäiriötilanteissa on käytetty raskasta polttoöljyä. Korvaamalla tämä raskas polttoöljy puusta valmistetulla pikiöljyllä Enocellin sellutehdas pyrkii sataprosenttisesti bioenergiaa käyttäväksi tehtaaksi, jossa ei synny lainkaan fossiilisia hiilidioksidipäästöjä. Pikiöljy on uusiutuva, selluntuotannossa sivutuotteena syntyvän mäntyöljyn jatkojaloste.
Myös tärpättiä kerätään sellutuotannosta talteen edelleen. Esimerkiksi raakasulfaattitärpättiä jatkotislataan, ja tisleitä käytetään monissa käyttökohteissa, kuten hajusteissa, aromiaineissa, liuottimissa ja ohenteissa.
Raakamäntyöljyä ja tärpättiä.
Mäntysuopamainoksia, kuvat: ELKA.
Enso-Gutzeitin sulfaattiselluloosan tuotantomäärien noustessa myös sivuaineiden saanti kasvoi. Näitä pyrittiin jatkojalostamaan markkinatilanteen mukaan. Mäntyöljyä jäi sellaisenaan myytäväksi yhä enemmän 1930-luvun loppua kohden, koska se oli noussut yhtiön tärkeimmäksi sivutuotteeksi vuosikymmenen aikana. Onnistunut markkinointi oli löytänyt kohdeyleisönsä, mutta muiden sivutuotteiden kohdalla ei tapahtunut vastaavaa. Gutzeitin myyntiedustajat toimivat lähes kymmenellä paikkakunnalla ja Mäntysuovan maine kasvoi. Yhteiskuntaa kannattelevaa ydinperhemallia palvelevat perheenäidit olivat saaneet arjen toimia helpottavan edullisen ja tehokkaan apuvälineen, joka on klassikkotuote tänäänkin.
Lue lisää Stora Enson 150-vuotisesta historiasta:
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: Puu on aina pyritty hyödyntämään tarkasti ja arvoa maksimoiden
Stora Enso aloitti sahasta Suomessa 150 vuotta sitten – puutuotteet edelleen strategisesti tärkeitä
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: suomalainen osakeyhtiö perustettiin 1897
Lähteet:
Historiaosuudet tuottanut Katja Tikka, Milja Mantela ja Ville Eerola / Helsinki Walks
Kirjallisuus
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - I osa vuodet 1872-1923”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - II osa vuodet 1924-1992”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Aunesluoma, Juhana 2007: ”Metsäteollisuuden maa. 3, Paperipatruunat: Metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939-1950.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Finnjet Historical Society ry. 2021 [verkkosivu] [viitattu 20.6.2021]. Saatavissa: https://finnjet.fi/fi
• Enso-Gutzeit 1945: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiön toimintakertomus vuodelta 1944”. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki.
• Enso-Gutzeit-Tornator -henkilöjulkaisu 4/1937.
• Gripenberg, Lennart 1924: ”Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872-1922”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Halonen, Maija 2009: Pankakoskelaisuus, Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa – Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, Joensuu.
• Hoving, Victor 1961: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958 – II osa”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Häggman, Kai 2006: ”Metsän Tasavalta. 2, Suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920-1939.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Karonen, Petri 1992: Enso-Gutzeit oy laivanvarustajana: Oy Finnlines ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947-1982. Enso-Gutzeit oy historia- ja perinnejulkaisuja 9, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Kuisma, Markku 2006: ”Metsäteollisuuden maa. 1, Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920.” (2., korj. p.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Kuisma, Markku 2016, Valtion yhtiöt, Nousu ja tuho. Siltala, Helsinki.
• Michelsen, Karl-Erik, Suomen selluteollisuuden teknologinen muutos v. 1885-1919 - paperiteollisuuden tuotantokustannuksista alentavana tekijänä. Helsingin yliopisto 1983.
• Puukila, Tiia 2020: ”100 vuotta mäntysuopaa” Metsälehti 12/2020. Saatavilla osoitteessa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/100-vuotta-mantysuopaa/#9b099cc7 (katsottu 31.7.2021)
• Rintamäki Tuomo 1988: Teknologinen muutos Suomen selluteollisuudessa vuosina 1920-1938 esimerkkinä Enso-Gutzeit osakeyhtiö. Helsingin yliopisto, Helsinki.
• Seppänen, Terhi 1990: Enso-Gutzeit osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Sivonen, Satu 1993: Enso-Gutzeit osakeyhtiön selluloosateollisuus maailmansotien välisenä aikana. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Stora Enso Oyj 2002: ”Stora Enso 2001”. Libris, Helsinki.
• Uimaharjun sellutehdas. Dokumentti, YleAreena. Katsottu 5.9.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/30/uimaharjun-sellutehdas
• Vaalama, Erkki 1987: Enso-Gutzeit oy Pankakosken kartonkitehdas. Enso-Gutzeit, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Vuorenpää, Pirjo 1990: Johan Parviaisen tehtaat Oy:n vaneritehtaan toiminta vuosina 1913-1936. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
Muut
• Enso-Gutzeitin vuosikertomukset ja henkilöstöjulkaisut 1930-2000-luvut. Elka.
