Vuonna 2021 Stora Enso oli Suomen 7. suurin yritys 10,2 miljardin liikevaihdolla. Yhtiö on pakkaus‑, biomateriaali‑, puutuote‑ ja paperiteollisuuden uusiutuvien tuotteiden maailmanlaajuinen toimittaja osana biotaloutta ja se työllistää noin 22 000 henkilöä ympäri maailman.
Jatkosodan päätyttyä, kun Enso jäi uuden rajan taakse, Enso-Gutzeitin pääkonttori oli väliaikaisesti Imatralla. Sieltä se siirtyi Helsinkiin vastarakennettuun hotelli Vaakunan taloon. Tilaa ei ollut tarpeeksi, ja väkeä oli eri puolilla keskustaa. Vuonna 1959 tehtiin päätös pääkonttorin rakentamisesta Katajanokalle, jonne se valmistui Alvar Aallon suunnittelemana vuoden 1961 lopussa. Rakennus toimi yhtiön pääkonttorina joulukuuhun 2021 saakka, jolloin siirryttiin väistötiloihin Salmisaareen. Uusi, massiivipuurunkoinen pääkonttori rakentuu parhaillaan Helsingin Katajanokalle. (linkki uutisiin) Massiivipuusta rakennettavan ja työeläkeyhtiö Varman omistukseen tulevan rakennuksen on tarkoitus valmistua keväällä 2024.
W. Gutzeit pääkonttori Kotka, kuva: ELKA
Pääkonttori Enso, kuva: ELKA
Pääkonttoria rakennetaan Katajanokalle, kuva: ELKA
Alvar Aallon suunnittelema Stora Enson pääkonttori valmistui Helsingin Katajanokalle vuoden 1961 lopussa. Kuva: ELKA
Stora Enson uusi pääkonttori rakennetaan massiivipuusta ja rakennuksen on tarkoitus valmistua keväällä 2024, kuva: Varma.
Selluloosaa pyrittiin jatkojalostamaan 1930-luvulta lähtien kehittämällä sille erilaisia käyttötarkoituksia uusien tuotteiden myötä. Vastaavasti selluloosan laatua parannettiin, jotta kovenevassa kilpailussa muiden toimijoiden kanssa oli mahdollista pärjätä. Enson sulfiittisellutehtaan yhteyteen rakennettiin vuonna 1936 valkaisulaitos, jotta voitiin tuottaa valkoisia paperilaatuja. Ne olivat kilpailuetu, koska perinteiseen ruskeansävyiseen nähden valkoinen paperi oli uutta ja modernia, hienompaa. Lisäksi Kotkan tehtailla uudistettiin tuotantokoneistoa ja samalla kasvatettiin sulfaattiselluloosan tuotannon kapasiteettia. Valkaisulaitoksen yhteyteen avattiin klooritehdas, jonka sivutuotteena saatiin lipeää. Sen hyödyntämiseksi yhtiö laajensi toimintaansa aivan uudelle alalle: viskoosin valmistukseen. Viskoosikuitua valmistettiin jatkojalostamalla selluloosaa eri menetelmin. Samana vuonna Ensoon perustettiin Kuitu Oy, joka tuotti tekosilkkiä eli säteriä sekä muita tekokuituja, kuten tekovillaa eli sillaa ja kalvopaperia. Viskoosi oli kehitetty 1800-luvun lopulla Englannissa. Sen valmistus mullisti osaltaan tekstiilituotantoa edullisena raaka-aineena ja lavensi metsäteollisuuden mahdollisuuksia. Viskoosi tarjosi helposti rypistyvän puuvilla- ja pellavakankaan tilalle helpon vaihtoehdon, joka vähensi perheenäitien silitysurakkaa.
Nykyään lähes 70 % maailman tekstiileistä valmistetaan tällä hetkellä öljypohjaisista uusiutumattomista materiaaleista. Uusiutuvien vaihtoehtojen kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti. Vuodesta 2018 lähtien Stora Enso on ollut mukana TreeToTextile-yhteisyrityksessä yhdessä H&M-groupin, Inter IKEA Groupin ja LSCS Investin kanssa. Yritys kehittää puukuituun perustuvaa tekstiiliä prosessissa, joka perustuu uusiutuvaan raaka-aineeseen, puuhun, jonka selluloosa jalostetaan tekstiilikuiduksi. Tuotantoprosessissa käytetään vähemmän energiaa ja kemikaaleja, mikä tekee siitä perinteisiä teknologioita ja tekstiilikuituja merkittävästi vastuullisemman ja kustannustehokkaamman. TTT on perustanut koelaitoksen Stora Enson Nymöllan tehtaan yhteyteen. Koelaitos hyödyntää yhtiöin kehittämää teknologiaa uusien vastuullisten tekstiilikuitujen valmistamiseksi.
Yksi kilogramma puuvillakangasta kuluttaa 140 litraa vettä kasvaessaan, kun puupohjaista tekstiiliä voidaan samalla vesimäärällä valmistaa 26 kilogrammaa.
Lisäpotkua yhtiölle saatiin laajentumisesta. Enso-Gutzeit osti Aktiebolaget Tornatorin osake-enemmistön vuonna 1932 sekä Aunuksen puuliikkeen koko osakekannan 1937. Aunuksen puuliikkeen kaupoilla turvattiin raaka-aineen saatavuutta Karjalassa. Aktiebolaget Tornatorin nimi muutettiin muotoon Tornator Oy. Tornatorilla oli huomattavan suuri maaomaisuus, noin 75 000 hehtaaria.
Tornator valmisti Tainionkoskella puisia lankarullia, selluloosaa ja paperia. Yrityksen Lahdessa sijaitseva rullatehdas oli kyseisen tuotannonalan keskeisin tuotantoyksikkö, jonka päämarkkina oli pitkään Iso-Britannia ja Venäjä. Talvi- ja jatkosodan aikana lankarullia vietiin Ruotsin kautta Eurooppaan kuten ensimmäisen maailmansodan aikana. Stora Enson nykyinen Lahden tehdas sijaitsee samalla alueella, jonne lankarullatehdas perustettiin vuonna 1887.
Lahden rullatehdas, kuva: ELKA
Lahden rullatehdas, kuva: ELKA
Enso-Gutzeitin 1930-luvun suurin investointi oli kuitenkin Kaukopäähän rakennettu sulfaattiselluloosatehdas, joka oli valmistuessaan vuonna 1935 Euroopan suurin. Silti sitä laajennettiin jo vuonna 1937.
Lipeän erottajia Kaukopäästä ja pikahaihduttajia kahdessa rivissä vuodelta 1935. Pikahaihduttajat ”nielivät” lipeäputkia jopa 36 kilometriä. Kuva: ELKA
Nykyään Imatran tehtaat, johon kuuluvat sekä Kaukopään että Tainionkosken tehtaat, ovat yksi maailman suurimmista nestepakkauskartonkia valmistavista yksiköistä. Siellä valmistetaan monipuolisesti erilaisia kuluttajapakkauskartonkeja. Tuotannosta yli 95 prosenttia menee vientiin. Tärkein markkina-alue on Eurooppa, mutta merkittävä osuus tuotteista viedään myös Itä- ja Kaakkois-Aasiaan. 2022 tehtaalla on käynnissä 80 miljoonan euron investointi puunkäsittelyn keskittämiseksi ja prosessin nykyaikaistamiseksi. Tehokas raaka-aineen käsittely eli pyöreän puun syöttö tehtaalle on tuotannon edellytys ja kivijalka. Imatran tehtaat tarvitsevat rekkakuormallisen verran puuta joka kuudes minuutti vuoden ympäri, jokaisena päivänä.
Tuotannon monipuolistumisesta huolimatta selluloosa oli maailmansotien välissä edelleen Enso-Gutzeitin merkittävin tuote. Suomessa selluloosateknologian omavaraisuus kasvoi 1930-luvulla, kun Ensolla oli merkittävää omaa konepajateollisuutta sen ostettua enemmistön Savonlinnan Lypsyniemen konepajasta. Konepajalla muun muassa rakennettiin ja huollettiin yhtiön uittokalusto, jota tarvittiin runsain määrin Saimaan vesireiteillä. 1930-luvulla siellä alettiin myös valmistaa haihduttimia ja kaustisointilaitoksia selluteollisuudelle, muun muassa Kaukopään tehtaalle. Yhtiöstä oli kasvanut kansainvälinen ja monipuolinen metsäteollisuuden edelläkävijä. Vuosikymmenen lopussa selluloosaa tuotettiin yhtiön muihin tuotteisiin nähden nelinkertainen määrä. Toisaalta, vaikka paperintuotantoon käytettävä selluloosan tuotanto kasvoi, paperinvalmistuksen tuotantomäärät pysyivät vaatimattomina. Syynä olivat ennen kaikkea paperin korkeat tuontitullit ulkomailla. Selluloosa taas oli niin tärkeä raaka-aine paperinvalmistuksessa, ettei vientitullimaksuja käytetty samalla tavoin. Enso-Gutzeitissa oltiin aikaansa edellä ja laadittiin suunnitelmia paperin ja kartongin käyttöasteen korottamiseksi 1930-luvulla, mutta toinen maailmansota keskeytti pyrkimykset.
Nykyään Stora Enson valmistamaa selluloosaa käytetään pääasiassa omaan jatkojalostukseen eli kartongin raaka-aineeksi sekä uusien innovaatioiden lähteeksi. Tätä uusiutuvaa ja biohajoavaa materiaalia käytetään monissa tuotteissa pehmopaperituotteista paperiin ja pakkauksiin sekä yllättävissäkin tuotteissa, kuten tekstiileissä, lääkkeissä, elintarvikkeissa ja teollisuustuotteissa.
Stora Enso pyrkii korvaamaan fossiilisia materiaaleja puusta valmistetuilla innovaatioilla. Nykyteknologian avulla monet muoviset pakkausmateriaalit on mahdollista korvata uusiutuvilla ja kierrätettävillä puukuitupakkauksilla. Esimerkiksi yksi uusimmista sellusta tehdyistä innovaatioista yhtiössä on pakkausvaahto Papira® by Stora Enso, joka on uusiutuva ja ilmastoystävällinen vaihtoehto fossiiliselle styroksille tai kuplamuoville.
Stora Enso on kehittänyt uusiutuvan ja kierrätettävän vaihtoehdon fossiiliselle styroksille tai kuplamuoville.
Yhtiö pyrkii myös kehittämään yhä vähähiilisempiä vaihtoehtoja ja yksi esimerkki tästä on uusi pehmeän maitokahvin sävyinen NaturaFluff Eco by Stora Enso -revinnäissellulaatu, jonka valmistuksessa ei käytetä valkaisukemikaaleja. Sen hiilijalanjälki on noin 30 prosenttia pienempi kuin perinteisellä revinnäissellulla. Revinnäissellusta valmistetaan muun muassa imukykyisiä hygieniatuotteita, kuten vaippoja tai kuukautissuojia.
Muotoonpuristetusta puukuidusta (Formed fiber) on mahdollista valmistaa esimerkiksi muovisia pulloja korvaavia paperipulloja. Stora Enso tuo yhdessä pakkausvalmistaja Pulpexin kanssa markkinoille sellusta muotoon puristetun pullon ja sitä aletaan valmistaa laajassa teollisessa mittakaavassa. Pullon hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin lasista tai muovista valmistetun pullon. Sen voi kierrättää keräyspaperin tai -kartongin joukossa ja se on biohajoava. Paperipulloja voidaan käyttää moniin tarkoituksiin, kuten kodinhoito- ja hygieniatuotteiden, alkoholi- ja alkoholittomien juomien sekä nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen.
Stora Enso tuo yhdessä pakkausvalmistaja Pulpexin kanssa markkinoille sellusta muotoon puristetun pullon, joka korvaa esimerkiksi muovisia pulloja.
Lue lisää Stora Enson 150-vuotisesta historiasta:
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: Puu on aina pyritty hyödyntämään tarkasti ja arvoa maksimoiden
Stora Enso aloitti sahasta Suomessa 150 vuotta sitten – puutuotteet edelleen strategisesti tärkeitä
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: suomalainen osakeyhtiö perustettiin 1897
Lähteet:
Historiaosuudet tuottanut Katja Tikka, Milja Mantela ja Ville Eerola / Helsinki Walks
Kirjallisuus
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - I osa vuodet 1872-1923”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - II osa vuodet 1924-1992”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Aunesluoma, Juhana 2007: ”Metsäteollisuuden maa. 3, Paperipatruunat: Metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939-1950.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Finnjet Historical Society ry. 2021 [verkkosivu] [viitattu 20.6.2021]. Saatavissa: https://finnjet.fi/fi
• Enso-Gutzeit 1945: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiön toimintakertomus vuodelta 1944”. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki.
• Enso-Gutzeit-Tornator -henkilöjulkaisu 4/1937.
• Gripenberg, Lennart 1924: ”Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872-1922”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Halonen, Maija 2009: Pankakoskelaisuus, Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa – Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, Joensuu.
• Hoving, Victor 1961: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958 – II osa”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Häggman, Kai 2006: ”Metsän Tasavalta. 2, Suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920-1939.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Karonen, Petri 1992: Enso-Gutzeit oy laivanvarustajana: Oy Finnlines ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947-1982. Enso-Gutzeit oy historia- ja perinnejulkaisuja 9, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Kuisma, Markku 2006: ”Metsäteollisuuden maa. 1, Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920.” (2., korj. p.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Kuisma, Markku 2016, Valtion yhtiöt, Nousu ja tuho. Siltala, Helsinki.
• Michelsen, Karl-Erik, Suomen selluteollisuuden teknologinen muutos v. 1885-1919 - paperiteollisuuden tuotantokustannuksista alentavana tekijänä. Helsingin yliopisto 1983.
• Puukila, Tiia 2020: ”100 vuotta mäntysuopaa” Metsälehti 12/2020. Saatavilla osoitteessa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/100-vuotta-mantysuopaa/#9b099cc7 (katsottu 31.7.2021)
• Rintamäki Tuomo 1988: Teknologinen muutos Suomen selluteollisuudessa vuosina 1920-1938 esimerkkinä Enso-Gutzeit osakeyhtiö. Helsingin yliopisto, Helsinki.
• Seppänen, Terhi 1990: Enso-Gutzeit osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Sivonen, Satu 1993: Enso-Gutzeit osakeyhtiön selluloosateollisuus maailmansotien välisenä aikana. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Stora Enso Oyj 2002: ”Stora Enso 2001”. Libris, Helsinki.
• Uimaharjun sellutehdas. Dokumentti, YleAreena. Katsottu 5.9.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/30/uimaharjun-sellutehdas
• Vaalama, Erkki 1987: Enso-Gutzeit oy Pankakosken kartonkitehdas. Enso-Gutzeit, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Vuorenpää, Pirjo 1990: Johan Parviaisen tehtaat Oy:n vaneritehtaan toiminta vuosina 1913-1936. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
Muut
• Enso-Gutzeitin vuosikertomukset ja henkilöstöjulkaisut 1930-2000-luvut. Elka.
