Enso-Gutzeit Oy:n pääkonttori, suomalaisen puunjalostusteollisuuden symboli valmistui vuoden 1961 lopussa Kauppatorin kulmaan presidentin linnan viereen. Alvar Aalto piirsi rakennuksen kuvastamaan teollisuudenalan arvokkuutta, jota toisti ikkunoiden ryhdikäs ruudutus. Sodan jälkeinen epävarmuus oli jäänyt lopullisesti taakse, mutta uudistusten tarve säilyi. Selluloosateollisuuden kansainvälisillä markkinoilla oli ylitarjontaa 1960-luvulla, mikä kannusti Enso-Gutzeitia keskittymään pidemmälle jalostettuihin tuotteisiin. Suurimpia vientiartikkeleita olivat olleet valkaisematon sulfaattiselluloosa sekä erilaiset selluloosasta valmistetut valkaisemattomat tuotteet. Näistä tärkeimpiä oli kraftliner, eli kova ja vahva ruskea paperi, jota voitiin käyttää aaltopahvin valmistukseen. Enso-Gutzeit oli jo ennen toista maailmansotaa jäänyt monen Suomessa toimivan yhtiön taakse valkaistun selluloosan tuotannossa. Syynä oli yhtiön puuvarojen soveltuminen ennen kaikkea sulfaattiselluloosan tuotantoon, mikä käytettiin vielä 1930-luvun lopulle pääasiassa ruskeiden pakkaus- ja rakennuspahvien valmistukseen.
Edelleen kraftlinerin valmistus on yksi Stora Enson tärkeistä painopistealueista. Viimeisimmät investoinnit kraftlinerin tuotantoon Suomessa ovat Varkauden paperikoneen muutos kraflinerin valmistukseen vuonna 2015 ja Oulun vuonna 2021. Stora Enso on myös käynnistänyt kannattavuusselvityksen Oulun tehtaan käytöstä poistetun paperikoneen muuntamisesta suuren mittakaavan kuluttajakartonkilinjaksi. Mikäli kannattavuusselvityksen lopputulos on positiivinen, investointipäätös voitaisiin tehdä vuoden 2022 loppuun mennessä, ja tuotanto voisi alkaa vuonna 2025.
Mansikkarasioita valmistetaan Lahden ja Kristiinankaupungin pakkaustehtailla.
Myös painotekniikka on kehittynyt huikeasti. Pelkän ruskean pahvilaatikon lisäksi voidaan valmistaa käyttötarpeen mukaan moniväripainatus-tekniikalla esimerkiksi ensiluokkaisia nettikaupan kuljetuspakkauksia, jotka tuovat esiin brändiä ja tuotetta kuten näyteikkunat kivijalkakaupoissa.
Kraftliner on kehittynyt tuoteominaisuuksiltaan vuosien saatossa. Nykyään siitä ja flutingista eli aallotuskartongista pystytään valmistamaan yhä kestävämpiä ja hygieenisempiä pakkauksia muun muassa elintarviketeollisuuden käyttöön. Myös painotekniikka on kehittynyt huikeasti. Pelkän ruskean pahvilaatikon lisäksi voidaan valmistaa käyttötarpeen mukaan moniväripainatus-tekniikalla esimerkiksi ensiluokkaisia nettikaupan kuljetuspakkauksia, jotka tuovat esiin brändiä ja tuotetta kuten näyteikkunat kivijalkakaupoissa.
Kartonkiin on investoitu läpi historian
Stora Enso investoi vuonna 2021 aaltopahvipakkaustuotantoonsa kymmenen miljoonaa euroa Lahdessa ja Kristiinankaupungissa. Kristiinankaupungin tehtaalla investoitiin noin kaksi miljoonaa euroa tehdasrakennuksen laajentamiseen. Yhtiön Lahden tehtaalta siirrettiin Kristiinankaupunkiin aaltopahvin jalostuskoneita, jotka mahdollistavat korkealaatuisen moniväripainatuksen aaltopahvipakkauksiin. Lahden tehtaalta vapautuu konekantaa, kun kaksi aaltopahvin jalostuslinjaa korvataan Lahdessa yhdellä linjalla vuoden 2023 ensimmäisellä kvartaalilla valmistuvan kahdeksan miljoonan euron investoinnin myötä. Investoinnit mahdollistavat yhä korkeampilaatuisten pakkausten valmistuksen, jossa vihannekset kulkevat turvallisesti tilalta kauppaan. Kestävät ja uusiutuvat pakkaukset myös vähentävät ruokahävikkiä ja korvaavat fossiilisia materiaaleja kuten muovia. Jälleenrakennuskauden jälkeen Enso-Gutzeitin tuotevalikoima monipuolistui. Paperin kysyntä kasvoi räjähdyksenomaisesti 1960-luvulla yhteiskunnan nopean kasvun ja siitä seuranneiden uusien tarpeiden ja ilmiöiden, kuten mainosten ja sanomalehdistön kehityksen myötä.
Yhä suurempi osuus koostui valkaistusta selluloosasta kehitellyistä tuotteista. 1950-luvulla valkaistua selluloosaa oli ollut tuotannosta kolmasosa, mutta 1970-luvun alussa luku oli miltei 80 prosenttia. Huomioitavaa on, että suurin osa valkaistusta selluloosasta käytettiin pidemmälle kehiteltyjen tuotteiden valmistukseen. Yhtiö luopui sulfiittiselluloosan valmistuksesta Tainionkosken tehtaan myötä 1962 ja keskittyi valmistamaan sellua pelkästään sulfaattitekniikalla. Kaukopään tehtaalla aloitettiin 1950-luvulla valkoisten kartonkien valmistus. Vuonna 1956 tehtaan kartongin tuotantokyky oli 130 000 tonnia. Seuraavan vuosikymmenen alussa tuotantoa laajennettiin nestepakkauskartongeilla.
Purepak-nestepakkaukset oli kehittänyt yhdysvaltalainen International Paper. Enso-Gutzeit oli Euroopassa ensimmäinen huomattava nestepakkauskartonkien valmistaja. Suomessa nestepakkauksia kehiteltiin vuosia, sillä vahatun kartongin jälkikäsittely oli haastavaa. 1960-luvun alussa vahan sijaan kartonkia ryhdyttiin päällystämään ohuella muovikerroksella. Tuotteesta tuli pian suosittu erityisesti maitopakkauksissa, mikä näkyi suomalaisten ruokapöydissä. Tämä oli merkittävä aluevaltaus, sillä yhtiöstä tuli maailman johtavia elintarvikekartonkien valmistajia. Kaukopäässä kartonginvalmistusta laajennettiin 1970-luvun alussa. Muovipäällystetyn kartongin lisäksi valikoimaan otettiin aseptiset kartongit sekä valkoiset pakkauskartongit. Samalla kun valkoisten tuotteiden ja erilaisten nestepakkausten tuotanto kasvoi, ruskeiden tuotteiden valmistus väheni. Näiden tuotteiden tuotantoa siirrettiin osittain pohjoisamerikkalaisille tytäryhtiöille.
Enson pakkaustuotteiden mainontaa vuodelta 1978.
Yksi maailman suurimmista nestepakkauskartonkien valmistajista
Matka maitokannusta nykyiseen maitotölkkiin on innovaatioita täynnä. Yhtiön innovaatiomatka maitotölkin salaisuuksiin alkaa Suomessa 1950-luvun lopulta, kun Imatran Kaukopäähän rakennettiin uusi kartonkitehdas ja siellä alettiin valmistaa valkaistua ja päällystettyä nestepakkauskartonkia. Maitotölkin aihioita tehtiin jo Lahden pakkaustehtaalla, mutta vuosien saatossa Imatran tehtaista tuli nestepakkauskartongin koti. Tänään Imatran tehtaalla syntyy viikossa suomalaisten tarvitsema määrä kartonkia. Loppuvuosi on vientiä varten.
Stora Enso tuottaa nykyään noin kolmanneksen maailman nestepakkauskartongeista, joiden kokonaismarkkina on yli kolme miljoona tonnia. Merkittävä osa Stora Enson nestepakkauskartongeista valmistetaan Imatran tehtailla, missä puuta tarvitaan paljon ja tuotantomäärät ovat suuria. Esimerkiksi yhdestä kuitupuukuormasta pystytään nykyteknologialla valmistamaan noin puoli miljoonaa
maitotölkkiä tai 850 000 kierrätettävää kahvikuppia. Kartongin tuotantomenetelmien kehityksen ohella myös päällysteratkaisuissa on otettu suuria edistysaskelia, jotka parantavat lopputuotteen ominaisuuksia. Imatran tehtailla kartongin pinnoitteita ja päällysteitä on mahdollista räätälöidä eri koneilla, mikä tarkoittaa laajaa tuotevalikoimaa perinteisistä PE-päällysteistä biohajoaviin vaihtoehtoihin. Yksi vaihtoehto on PE Green -päällyste, joka valmistetaan uusiutuvasta, kasvipohjaisesta raaka-aineesta. Sen avulla koko pakkauksesta saadaan täysin uusiutuva.
Imatran tehtaan yhden kartonkikoneen yhden tunnin tuotannosta saadaan kartonkia noin miljoonaan litran nestepakkaustölkkiin.
Nestepakkausten ohella yhtiö otti tuotantoonsa lisää pidemmälle kehiteltyjä tuotteita. Tällaisia olivat esimerkiksi erilaiset ohuet paperit ja kartongit. Tainionkosken uudella tehtaalla ryhdyttiin 1965 tuottamaan kyseisiä tuotteita ja esimerkiksi OTC- eli kertahiilipapereita, ohuita käärepapereita ja absorbex-voimapapereita. Pankakosken tehtaalla tuotettiin kartonkilaatikoita, joita toimitettiin etenkin Neuvostoliittoon. Laatikkotehdas siirrettiin 1976 Lieksaan. Yhtiön toinen aaltopahvi- ja laatikkotehdas oli sotien jälkeen edelleen Helsingin Vallilassa, mutta toimitilojen jäätyä ahtaiksi tuotanto siirrettiin Lahteen vuonna 1965. Lahdessa sijaitsi myös kartonki- ja paperitehtaan koelaitos, jossa kehitettiin uusia tuotteita. Vallilassa valmistettiin edelleen yksipuolista aaltopahvia ja vuodesta 1969 lähtien telefaxpaperia, kunnes tehdas lakkautettiin vuonna 1976.
1960-luvulla maitotölkkiaihio ja kartonkilaatikot olivat Enso-Gutzeitin klassikoita. Selluloosan keitosta oli siirrytty isoin harppauksin käyttötavaroihin, mikä toi puuteollisuudelle lisäarvoa ja toi yhtiön lähemmäs ihmisten jokapäiväistä arkea, jossa erilaisilla paperituotteilla oli merkittävämpi rooli kuin koskaan aikaisemmin. Kartonkiteollisuus on nykyään Suomen vientivaltaisinta teollisuutta, kun yli 95 prosenttia Suomessa tuotetusta kartongista päätyy vientiin. Vuonna 2021 kartonkiteollisuuden viennin arvo oli 3,3 miljardia euroa, mikä teki kartongista Suomen merkittävimmän vientituotteen.
Lue lisää Stora Enson 150-vuotisesta historiasta:
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: Puu on aina pyritty hyödyntämään tarkasti ja arvoa maksimoiden
Stora Enso aloitti sahasta Suomessa 150 vuotta sitten – puutuotteet edelleen strategisesti tärkeitä
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: suomalainen osakeyhtiö perustettiin 1897
Lähteet:
Historiaosuudet tuottanut Katja Tikka, Milja Mantela ja Ville Eerola / Helsinki Walks
Kirjallisuus
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - I osa vuodet 1872-1923”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - II osa vuodet 1924-1992”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Aunesluoma, Juhana 2007: ”Metsäteollisuuden maa. 3, Paperipatruunat: Metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939-1950.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Finnjet Historical Society ry. 2021 [verkkosivu] [viitattu 20.6.2021]. Saatavissa: https://finnjet.fi/fi
• Enso-Gutzeit 1945: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiön toimintakertomus vuodelta 1944”. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki.
• Enso-Gutzeit-Tornator -henkilöjulkaisu 4/1937.
• Gripenberg, Lennart 1924: ”Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872-1922”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Halonen, Maija 2009: Pankakoskelaisuus, Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa – Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, Joensuu.
• Hoving, Victor 1961: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958 – II osa”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Häggman, Kai 2006: ”Metsän Tasavalta. 2, Suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920-1939.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Karonen, Petri 1992: Enso-Gutzeit oy laivanvarustajana: Oy Finnlines ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947-1982. Enso-Gutzeit oy historia- ja perinnejulkaisuja 9, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Kuisma, Markku 2006: ”Metsäteollisuuden maa. 1, Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920.” (2., korj. p.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Kuisma, Markku 2016, Valtion yhtiöt, Nousu ja tuho. Siltala, Helsinki.
• Michelsen, Karl-Erik, Suomen selluteollisuuden teknologinen muutos v. 1885-1919 - paperiteollisuuden tuotantokustannuksista alentavana tekijänä. Helsingin yliopisto 1983.
• Puukila, Tiia 2020: ”100 vuotta mäntysuopaa” Metsälehti 12/2020. Saatavilla osoitteessa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/100-vuotta-mantysuopaa/#9b099cc7 (katsottu 31.7.2021)
• Rintamäki Tuomo 1988: Teknologinen muutos Suomen selluteollisuudessa vuosina 1920-1938 esimerkkinä Enso-Gutzeit osakeyhtiö. Helsingin yliopisto, Helsinki.
• Seppänen, Terhi 1990: Enso-Gutzeit osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Sivonen, Satu 1993: Enso-Gutzeit osakeyhtiön selluloosateollisuus maailmansotien välisenä aikana. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Stora Enso Oyj 2002: ”Stora Enso 2001”. Libris, Helsinki.
• Uimaharjun sellutehdas. Dokumentti, YleAreena. Katsottu 5.9.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/30/uimaharjun-sellutehdas
• Vaalama, Erkki 1987: Enso-Gutzeit oy Pankakosken kartonkitehdas. Enso-Gutzeit, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Vuorenpää, Pirjo 1990: Johan Parviaisen tehtaat Oy:n vaneritehtaan toiminta vuosina 1913-1936. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
Muut
• Enso-Gutzeitin vuosikertomukset ja henkilöstöjulkaisut 1930-2000-luvut. Elka.
