Taustalla oli ajan teollisuuspatruunoille yleinen ajattelumalli, jossa nähtiin tärkeäksi huolehtia työntekijöistä myös työajan ulkopuolella. Työntekijöiden lisääntyneen vapaa-ajan käyttöä järkevällä tavalla haluttiin myös yhtiön osalta tukea. Yhtiön työntekijöille löytyi harrastemahdollisuuksia näytelmäseuratoiminnasta kirjastoon. Kyse oli varhaisesta työhyvinvoinnista huolehtimisesta.
Ennen toista maailmansotaa lisääntynyt vauraus näkyi sosiaalisen toiminnan vilkastumisessa. Enson sosiaalitoimisto organisoitiin vuonna 1929 omana toimintaohjelmanaan. Viisikohtainen ohjelma huolehti turvallisuudesta, koulutuksesta ja valistuksesta, terveydenhuollosta, asunto-oloista sekä yleisestä huolenpidosta kuten vanhusten ja sairaiden huollosta. Yhtiöllä oli jopa oma sairaala Kotkassa. Toisaalta työtapaturmat olivat vielä yleisiä, joten sairaalahoidon tarve oli merkittävä. Tehtaiden koneellistuminen nosti tapaturmien määrää ja moninaisuutta. Niin metsissä kuin tukkitöissäkin tapahtui havereita. Tapaturmien estämiseksi yhtymässä tehtiin ennen talvisotaa laajaa tapaturmantorjuntatyötä. Tähän kuului muun muassa valistusta ja koulutusta. Myös henkilöstölehtien avulla työntekijöille tarjottiin tietoa turvallisesta työskentelystä ja tapaturmien ehkäisystä.
Moni mies aloitti työuransa metsätöistä. Erityisiä turvavarusteita ei käytännössä ollut olemassa. Moottorisahat yleistyivät sotien jälkeen. Aluksi ne olivat varsin painavia, jopa satakiloisia, mutta kehitys oli vasta alussa. Kömpelöt ja painavat sahat kevenivät ensin 20-kiloisiksi, kunnes nekin väistyivät kymmenessä vuodessa. Suomessa oli 1950-luvun lopussa yli 25 000 moottorisahaa, jotka syrjäyttivät nopeasti käsisahat. Niistä tuli metsureiden rakkaimpia työkaluja.
Stihlin moottorisahalla työskentelyä 1950-luvun alkupuolella. Kuva: ELKA / Enso-Gutzeitin henkilöstölehti
Vähitellen ala koneellistui. Esimerkiksi Enso-Gutzeitin vuonna 1968 valmistunut ensimmäinen Pika 50-prosessorin prototyyppi karsi ja katkoi sille kaadetut puut. Metsurin ammatti ajautui kehityksen rinnalla kriisiin, kun koneellinen hakkuu pyyhkäisi koko Suomen ylitse. 1960-luvun alkuun tultaessa metsätöiden rationalisointi oli vähentänyt metsätöiden työntekijämäärää tuotannollisen tehostumisen kustannuksella.
Turvallisesti kotiin joka päivä
Nykyään Stora Ensossa työturvallisuus on ensisijaisen tärkeää ja koko konserni tekee jatkuvaa työtä kohti tapaturmatonta työpaikkaa. Tavoitteena on, että kaikki pääsevät turvallisesti töistä kotiin joka päivä. Panostukset työturvallisuuteen ovat kannattaneet ja poissaoloihin johtavat tapaturmat vähentyneet selvästi vuosikymmenten aikana. Myös esimerkiksi uudet teknologiset ratkaisut ovat auttaneet pitämään työturvallisuuden korkealla tasolla. Työturvallisuuteen panostaminen on tuottanut tulosta ja etenkin vakavien onnettomuuksien määrä on laskenut merkittävästi: nykyisin yleisemmät raportoidut tapaturmat tehtailla ovat esimerkiksi liukastumisia tai pieniä haavoja. Yhtiön koko henkilöstö osallistuu turvallisuuden kehittämiseen tekemällä turvallisuushavaintoja. Työturvallisuuden ohella myös työhyvinvointiin panostetaan. Tietoa tarjotaan niin konsernin sisäisillä verkkosivuilla kuin erilaisissa koulutuksissa. Avainasemassa on ennakoiva työterveyshuolto.
Vähäkallion ja Aallon suunnittelemaa asumista
Jo 1900-luvun alussa oli tyypillistä, että teollisuuslaitokset rakennuttivat asuntoja työntekijöilleen tehtaiden läheisyyteen. Alkuun ne olivat vaatimattomia, mutta vuosikymmenten kuluessa asumusmukavuus nousi.
Ensimmäiset työväen tehdasasunnot rakennettiin Vuoksen rannalle vuonna 1896. Tornator-yhtiö rakennutti Ritikanrantaan kuusi viiden perheen asuntokasarmia. Lisäksi alueella oli sauna-/pakaritupa. 1900-luvun alussa alueella oli myös yhtiön rakentama kaupparakennus, koulu, posti ja Tainionkosken VPK:n talo. Asuinalue oli Tainionkosken ja myöhemmin Enso Gutzeitin työväen käytössä 1950-luvulle saakka.
Kun arkkitehti Vähäkallio suunnitteli yhtiön Kaukopään tehtaita 1930-luvun alussa, hän suunnitteli tehtaan lisäksi tehtaan välittömässä läheisyydessä olevan Lättälän asuntoalueen asemakaavan ja sen rakennukset, jotka valmistuivat vuonna 1936. Vähäkallio oli suunnitellut myös yhtiön 1920-luvun lopulla valmistuneen pääkonttorin Ensoon, nykyiseen Svetogorskiin. Kun Alvar Aalto suunnitteli Sunilan ja Anjalankosken tehdasalueita ja niiden asuinalueita, hänen kerrotaan käyneen ottamassa oppia Kaukopäästä.
Tänäkin päivänä Lättälän talot löytyvät Imatran tehtaiden kupeesta. Lättälän alueella on yhteensä 22 kahden huoneiston asuinrakennusta ja 12 varastorakennusta. Siltä löytyy 20 yksikerroksista ja kaksi kaksikerroksista kahdenperheen taloa. Yksikerroksiset asunnot ovat kooltaan 43m2 ja niissä on olohuone, makuuhuone ja pieni keittiö. Puurunkoiset talot ovat vaaleiksi rapattuja ja pulpettikattoisia. Asuinrakennusten lisäksi alueella on ulko- ja huoltorakennuksia. Alue on jaettu kaduilla kolmeen osaan ja rakennukset on ryhmitelty väljästi tonteille. Rakennukset ovat Stora Enson omistuksessa, ja taloja vuokrataan ensisijaisesti Stora Enson työntekijöille. Jos tilaa on, niin voidaan vuokrata muillekin. Asuntoihin on tehty laajat peruskorjaukset viimeisten vuosien aikana muutama talo kerrallaan.
Kun elintaso nousi, heräsi perheissä halu asua omakotitaloissa. Yhtiö myönsi työntekijöille rakentamiseen asuntolainaa. Asiaa pidettiin niin tärkeänä, että siitä raportoitiin yhtiön toimintakertomuksissa.
Enso-talo oli suosituin talo Lahden asuntomessuilla vuonna 1978. Kuva: Elka.
Tervehenkistä elämäntyyliä
Tervehenkistä vapaa-ajan viettoa tuettiin ennaltaehkäisevästi myös urheilun saralla, mikä kasvoi Enson tehtailla omiin mittasuhteisiinsa. Työntekijöiden kesken järjestettiin kesä- ja talviolympialaiset, joihin osallistui parhaimmillaan muutama tuhat henkeä. Yhtiön palkkalistoilla oli innostavia liikuntaohjaajia tuomassa esimerkkiä terveistä elintavoista.
Myös nykyään tuetaan terveydestä ja kunnosta huolehtimista. Tehtailla tuetaan erilaisia kuntoilumuotoja järjestämällä esimerkiksi sählyvuoroja tai vaikkapa virtuaalista jumppaa tai joogaa. Tarjolla on myös liikunta- tai kulttuuriseteleitä, joita voi hyödyntää itselleen sopivalla tavalla. Koko konsernin yhteisiä kuntoilutempauksia ovat viime vuosina olleet Pohjoismaisten lajien MM-talvikisojen sponsoroinnin yhteydessä järjestetty liikuntahaaste, jossa mobiilisovelluksen kautta on mahdollista kerätä liikuntapisteitä. Vuonna 2017 Lahden MM-kisojen yhteydessä järjestetty tempaus sai mukaansa yli 4 000 henkilöä 12 eri maasta. Neljän kuukauden aikana tämä joukko liikkui kilometreissä matkan, joka vastaa 43 kierrosta maapallon ympäri tai tunneissa liikuntaa enemmän kuin 37 vuoden verran.
Kaukopään tehtaiden jalkapallojoukkue vuonna 1965. Kuva: Elka
Tasavuosia yhtiötä palvelleille ryhdyttiin myöntämään mitaleita 40-luvulta alkaen. Pisimmillään työurat saattoivat kestää 50 vuotta. Ilmoituksia henkilöstön pyöreistä syntymäpäivistä ja palvelusvuosista painettiin kaikkien nähtäville henkilöstölehteen. Myös nykyään pitkiä työuria yhtiössä juhlistetaan ja henkilöitä palkitaan. Vieläkin yhtiössä on 40 vuotta Stora Ensolla työskennelleitä.
Kunnia olla ”Kutsetin mies”
”Kutsetin mies” oli käsite ensimmäisenä Kotkassa, kun sahan palveluksessa saattoi olla useampi sukupolvi. Usein pienempiin töihin saatettiin hakeutua lapsina vanhempien vanavedessä. Tästä oli luontevaa jatkaa aikuistuttua. Tehtaalle töihin pääseminen oli positiivinen asia, jota ei haluttu piilotella. Monille oli kunnia olla kutsetin mies, mikä leimasi työntekijöiden identiteettiä myös tehdasyhteisöjen ulkopuolisessa maailmassa. Ajalle tyypillisesti puhuttiin nimenomaan Kutsetin miehistä, koska valtaosa työntekijöistä miehiä, varsinkin puunhankinnassa. Naisia työskenteli kyllä tehtailla ja pääkonttorilla, mutta miehiin verrattuna vähän. Vuonna 2021 Stora Enson kaikista työntekijöistä 23 % oli naisia. Suomen puunhankinnassa esimerkiksi vuoden 2021 uusista metsäasiantuntijarekrytoinneista puolet oli naisia.
Osana työnantajan vastuullisuutta yhtiön kaikkien isompien tuotantolaitosten yhteyteen rakennettiin asuinalueita, joissa parhaimmillaan, kuten Uimaharjussa, työntekijöillä oli käytössä jopa oma elokuvateatterinsa. Yleisesti ottaen asumisolojen lähtökohtana olivatkin työntekijöiden tarpeet.
Lue lisää Stora Enson 150-vuotisesta historiasta:
Stora Enso 150 vuotta: Valkaistut tuotteet ja nestepakkaukset 1960-luvun innovaatioina
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: Puu on aina pyritty hyödyntämään tarkasti ja arvoa maksimoiden
Stora Enso aloitti sahasta Suomessa 150 vuotta sitten – puutuotteet edelleen strategisesti tärkeitä
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: suomalainen osakeyhtiö perustettiin 1897
Lähteet:
Historiaosuudet tuottanut Katja Tikka, Milja Mantela ja Ville Eerola / Helsinki Walks
Kirjallisuus
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - I osa vuodet 1872-1923”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - II osa vuodet 1924-1992”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Aunesluoma, Juhana 2007: ”Metsäteollisuuden maa. 3, Paperipatruunat: Metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939-1950.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Finnjet Historical Society ry. 2021 [verkkosivu] [viitattu 20.6.2021]. Saatavissa: https://finnjet.fi/fi
• Enso-Gutzeit 1945: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiön toimintakertomus vuodelta 1944”. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki.
• Enso-Gutzeit-Tornator -henkilöjulkaisu 4/1937.
• Gripenberg, Lennart 1924: ”Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872-1922”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Halonen, Maija 2009: Pankakoskelaisuus, Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa – Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, Joensuu.
• Hoving, Victor 1961: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958 – II osa”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Häggman, Kai 2006: ”Metsän Tasavalta. 2, Suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920-1939.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Karonen, Petri 1992: Enso-Gutzeit oy laivanvarustajana: Oy Finnlines ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947-1982. Enso-Gutzeit oy historia- ja perinnejulkaisuja 9, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Kuisma, Markku 2006: ”Metsäteollisuuden maa. 1, Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920.” (2., korj. p.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Kuisma, Markku 2016, Valtion yhtiöt, Nousu ja tuho. Siltala, Helsinki.
• Michelsen, Karl-Erik, Suomen selluteollisuuden teknologinen muutos v. 1885-1919 - paperiteollisuuden tuotantokustannuksista alentavana tekijänä. Helsingin yliopisto 1983.
• Puukila, Tiia 2020: ”100 vuotta mäntysuopaa” Metsälehti 12/2020. Saatavilla osoitteessa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/100-vuotta-mantysuopaa/#9b099cc7 (katsottu 31.7.2021)
• Rintamäki Tuomo 1988: Teknologinen muutos Suomen selluteollisuudessa vuosina 1920-1938 esimerkkinä Enso-Gutzeit osakeyhtiö. Helsingin yliopisto, Helsinki.
• Seppänen, Terhi 1990: Enso-Gutzeit osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Sivonen, Satu 1993: Enso-Gutzeit osakeyhtiön selluloosateollisuus maailmansotien välisenä aikana. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Stora Enso Oyj 2002: ”Stora Enso 2001”. Libris, Helsinki.
• Uimaharjun sellutehdas. Dokumentti, YleAreena. Katsottu 5.9.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/30/uimaharjun-sellutehdas
• Vaalama, Erkki 1987: Enso-Gutzeit oy Pankakosken kartonkitehdas. Enso-Gutzeit, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Vuorenpää, Pirjo 1990: Johan Parviaisen tehtaat Oy:n vaneritehtaan toiminta vuosina 1913-1936. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
Muut
• Enso-Gutzeitin vuosikertomukset ja henkilöstöjulkaisut 1930-2000-luvut. Elka.
