Taustalla oli tilastollisen tiedon puute, joka kehittyi vasta 1700-luvulla. Metsäyhtiöitä epäiltiin ”rahanhimoisiksi metsiä ryöstäviksi hyökkäysarmeijaksi” vielä 1800–1900-luvun vaihteessa. Poliittinen keskustelu äityi, joiden tuloksena perustettiin valtiollisia metsäkomiteoita selvittämään metsien hävitystä. Saha- ja paperiyhtiöt saivat synninpäästön, kun komiteat totesivat yhtiöiden metsien olevan hyvin hoidettuja ja järkevästi hakattuja.
Tietoisuus metsän hoidosta oli luonnollisesti Enso-Gutzeitillekin tärkeää. Kukapa ei huolehtisi omaisuudestaan. Suomen metsänhoitoyhdistys perustettiin 1877. Sen ensimmäiset jäsenet olivat Metsähallituksen metsänhoitajia ja pian mukaan liittyi metsäyhtiöitä palvelevia metsähoitajia. Kokouksissa keskusteltiin metsänhoidollisista uudistuksista, jotka johtivat metsänvartijakouluihin. Metsänvartijoista eli metsänvahdeista tuli ensimmäisiä metsänhoitajia, jotka kaitsivat Enso-Gutzeitin metsiä metsäpiireittäin. Vuonna 1917 Ilomantsin piirissä laadittiin ensimmäiset metsänvartijoiden ohjesäännöt. 1920-luvulla aloitettiin valtakunnalliset metsien inventoinnit.
Metsänhoitoa painotettiin jälleen vahvasti sotien jälkeen, kun Karjalan luovutuksessa menetettiin paljon myös metsää. Ylihakkuiden pelko jäyti yleisesti. Suomessa siirryttiin lopullisesti niin sanotusta harsintahakkuista ja luontaisesta uudistamisesta avohakkuisiin. Niiden avulla metsiä hoidettiin kokonaisvaltaisemmin, kun harsintahakkuut olivat pitäneet metsiä vajaatuottoisina. Vuonna 1950 järjestettiin Valtakunnallinen metsämarssi, jossa metsänomistaperheitä kannustettiin yhteisiin metsätöihin. Samana vuonna säädettiin laki metsähoitoyhdistyksistä. Erilaisten metsänhoito-ohjelmien aikakausi oli alkanut.
Hakkuut käynnissä metsässä, joka on sekä PEFC- että FSC-sertifioitu.
Vastuullista metsänhoitoa
Enso-Gutzeit täydensi metsänhoito-ohjeitaan moninaiskäytöllä jo 1980-luvulla. Metsäsertifiointi tuli Suomeen 1990-luvulla. Siinä riippumaton osapuoli antaa kirjallisen todistuksen metsien hyvästä käytöstä ja hoidosta. Vuonna 1999 käyttöön otettu kansallinen PEFC (Pan European Forest Certification) sertifikaatti todistaa vastuullisesta metsänhoidosta. Liittyminen Stora Enson omaan FSC-ryhmäsertifiointiin tuli mahdolliseksi 2010-luvun lopulla.
Vuonna 2022 Stora Enso käynnisti Suomessa ohjelman, jonka tarkoituksena on lisätä talousmetsien monimuotoisuutta. Monimuotoisuusohjelma kokoaa yhteen luonnonhoidon toimenpiteet, jotka parantavat uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja vesiensuojelua. Tavoitteena on, että metsissä on enemmän muun muassa eläviä ja järeitä säästöpuita, lahopuuta, suojatiheikköjä eläimille ja sekapuustoisuutta.
Ympäristönäkökulmia ja kierrätyskuituja
Vuosisadan loppua kohden erilaiset ympäristönäkökulmat saivat yhteiskunnallisesti yhä enemmän huomiota myös tehtaiden puolella. Pohjois-Karjalaan 1960-luvulla perustettu Uimaharjun selluloosatehdas oli presidentti Kekkosen kauden merkittävimpiä aluepoliittisia teollisuushankkeita. Tehdas toi paikkakunnalle lisäväriä kaikissa muodoissaan, kun yhtiön työntekijät tunnettiin täälläkin ”kutsetin miehinä”. Henkilökuntatapahtumiin olivat tervetulleita myös puolisot. Sodanjälkeinen aikuistunut sukupolvi sai elää suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kulta-aikaa, mikä näkyi henkilökunnan huomioimisena laajasti erilaisina harrastemahdollisuuksina. Yhtiö avasi jopa oman elokuvateatterin henkilökunnalleen.
Uimaharjun tehdasta suunniteltaessa panostettiin jo jätevesien aiempaa huolellisempaan käsittelyyn. Yhtiön satavuotisjuhlassa 1972 hallituksen puheenjohtaja Lindblom toi esiin yhtiön vastuun ympäristönsuojelussa. Itäosassa maata sijainneessa Uimaharjun tehtaalla suunniteltiin huomattavaa yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton romahduksesta huolimatta tehdas nykyaikaistettiin miltei täysin 1990-luvun taitteessa. Sen koko tuotantoprosessi uudistettiin, jotta vanhentuneet koneistot voitiin vaihtaa ja tehtaan päästökuormitusta pienentää. Tämä oli oleellista, koska vesistön yläjuoksulla sijainnut tehdas aiheutti huolta myös viranomaisissa. Uimaharjun tehdas siirtyi Enocell Oy:lle 1992. Tästä yrityksestä Enso-Gutzeit omisti aluksi 80 prosenttia, kun loput olivat venäläisillä omistajilla. Venäläisten omistusosuus kuitenkin supistui nopeasti.
Enso-Gutzeitin ympäristöpolitiikka oli osa Suomen metsäteollisuuden tuotannon kansainvälistymisaaltoa, jossa rakennettiin tehtaita ulkomaille tärkeimpiin vientimaihin lähelle asiakkaita. Enso-Gutzeit oli nopeasti mukana kilpailussa ympäristöystävällisenä mielletyn keräyspaperin myötä. Keräilypaperi otettiin uutena raaka-aineena käyttöön 1980-luvulla. Siitä valmistetusta uusiomassasta valmistettiin paperia. Enso-Gutzeit oli osakkaana Paperinkeräys Oy:ssä, joka taas oli perustamassa 1974 Keräyskuitu Oy:tä yhdeksän osakkaan kesken. Karhulaan rakennettiin siistauslaitos hiutalekuidun valmistamista jatkojalostukseen. Jätepaperia ryhdyttiin kutsumaan keräyspaperiksi sen uuden funktion myötä. Suomen suurimmalla keräyspaperin käyttäjällä, Pankakosken tehtaalla, keräyspaperin osuus raaka-aineesta nousi nopeasti 1990-luvun alussa noin 80 prosenttiin.
Vuonna 1973 Enso-Gutzeitin tutkimuskeskuksen yhteyteen oli perustettu erillinen ympäristönsuojelulaboratorio. Ympäristöarvojen huomioiminen näkyi uusien tuotteiden suunnittelussa. Lisäksi käynnissä oli ympäristönsuojeluun liittyviä tutkimuksia, kuten Enso-Biox -menetelmä haisevien lauhteiden käsittelemiseksi sekä valkaisujätevesien klooriyhdisteiden hajottaminen. Yhtiö vastasi ennakkoon Suomessakin myöhemmin yleistyvään ympäristötietoisuuden nousuun. Saksan tehdas oli edistysaskel pelkästään ympäristöajattelun osalta. Maa johti jätteiden kierrätyksessä ja ympäristön vastuullisuudessa koko Eurooppaa, mikä levisi myöhemmin trendinä myös meille Suomeen.
Yhtiön vuonna 1994 perustamalla Sachsenin tehtaalla Itä-Saksassa käynnistettiin sanomalehtipaperin tuotanto kierrätyskuidusta. Presidentti Ahtisaari vihki kierrätyspaperiin erikoistuneen laitoksen juhlallisesti. Koska Suomessa oli valtavat määrät metsää, maassa olevien tehtaiden kannatti keskittyä ensikuituun päinvastoin kuin Keski-Euroopassa, jossa kierrätyspaperia oli runsaasti tarjolla. Saksan tehtaan valmistumisen myötä yhtiön hyödyntämän kierrätyskuidun määrä nousi lähes kolminkertaiseksi. Valmistuessaan vuonna 1994 tehtaan kuvailtiin edustavan ympäristöasioissa ”alansa huippua” maailmassa. Sachsenin tehtaan onnistuminen kannusti yhtiötä investoimaan Belgian Langerbruggeen, uuteen ja entistä modernimpaan paperitehtaaseen 2000-luvun taitteessa.
Nykypäivän ympäristöinvestoinnit tähtäävät päästöjen pienentämiseen
Vuonna 2021 Stora Enso päätti investoida 21 miljoonaa euroa Anjalan ja Inkeroisten tuotantolaitosten kilpailukyvyn ja ympäristöystävällisyyden parantamiseen. Anjalan paperitehtaan ja Inkeroisten kartonkitehtaan investoinnin tavoitteena on pienentää päästöjä sekä varmistaa eri polttoaineseosten joustava käyttö lämmön tuotannossa. Hankkeen työt aloitettiin vuoden 2021 toisen neljänneksen aikana, ja töiden arvioidaan valmistuvan vuoden 2023 kolmannella neljänneksellä.
Anjalankosken tehtailla saatiin myös vuonna 2021 valmiiksi 3,6 miljoonan euron investointi jätevesien käsittelyn kehittämiseksi. Investoinnin ansiosta lietteen käsittelyä pystytään tehostamaan ja häiriötilanteisiin varautuminen paranee. Tehtaan alueelle rakennettiin uudet biolietelingot sekä uusi prosessivaihe, tertiäärikäsittely, jonka läpi kaikki jätevedet johdetaan ja saadaan siten paremmin erotettua kiintoaineet edelleen hyötykäyttöön. Kiintoainetta voidaan käyttää esimerkiksi maanparannukseen. Anjalankosken tehtaat ovat kaksi yksikköä Anjalan paperitehdas ja Inkeroisten kartonkitehdas.
Lisäksi Stora Enso investoi 40 miljoonaa euroa Oulun tehtaan ympäristövaikutusten pienentämiseen. Se mahdollisti biopolttoaineisiin siirtymisen, mikä vähensi tehtaan hiilidioksidipäästöjä peräti noin 80 prosenttia.
Stora Enso julkaisi syksyllä 2021 uudet vastuullisuustavoitteensa, jonka mukaan yhtiö pyrkii sataprosenttisesti uudistaviin ratkaisuihin vuoteen 2050 mennessä. Uudistavat ratkaisut tarkoittavat sellaisten tuotteiden kehittämistä, jotka ovat täysin kiertotalouden mukaisia ja joiden vaikutus ilmastoon ja monimuotoisuus ovat nettopositiivisia.
Lue lisää Stora Enson 150-vuotisesta historiasta:
Stora Enso 150 vuotta: Kutsetin mies edusti luotettavaa yritystä, joka huolehti työntekijöistään
Stora Enso 150 vuotta: Valkaistut tuotteet ja nestepakkaukset 1960-luvun innovaatioina
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: Puu on aina pyritty hyödyntämään tarkasti ja arvoa maksimoiden
Stora Enso aloitti sahasta Suomessa 150 vuotta sitten – puutuotteet edelleen strategisesti tärkeitä
Stora Enso Suomessa 150 vuotta: suomalainen osakeyhtiö perustettiin 1897
Lähteet:
Historiaosuudet tuottanut Katja Tikka, Milja Mantela ja Ville Eerola / Helsinki Walks
Kirjallisuus
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - I osa vuodet 1872-1923”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Ahvenainen, Jorma 1992: ”Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 - II osa vuodet 1924-1992”. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
• Aunesluoma, Juhana 2007: ”Metsäteollisuuden maa. 3, Paperipatruunat: Metsäteollisuus sodassa ja jälleenrakentamisessa 1939-1950.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Finnjet Historical Society ry. 2021 [verkkosivu] [viitattu 20.6.2021]. Saatavissa: https://finnjet.fi/fi
• Enso-Gutzeit 1945: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiön toimintakertomus vuodelta 1944”. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki.
• Enso-Gutzeit-Tornator -henkilöjulkaisu 4/1937.
• Gripenberg, Lennart 1924: ”Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872-1922”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Halonen, Maija 2009: Pankakoskelaisuus, Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa – Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, Joensuu.
• Hoving, Victor 1961: ”Enso-Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958 – II osa”. Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki.
• Häggman, Kai 2006: ”Metsän Tasavalta. 2, Suomalainen metsäteollisuus politiikan ja markkinoiden ristiaallokossa 1920-1939.” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Karonen, Petri 1992: Enso-Gutzeit oy laivanvarustajana: Oy Finnlines ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947-1982. Enso-Gutzeit oy historia- ja perinnejulkaisuja 9, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Kuisma, Markku 2006: ”Metsäteollisuuden maa. 1, Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920.” (2., korj. p.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
• Kuisma, Markku 2016, Valtion yhtiöt, Nousu ja tuho. Siltala, Helsinki.
• Michelsen, Karl-Erik, Suomen selluteollisuuden teknologinen muutos v. 1885-1919 - paperiteollisuuden tuotantokustannuksista alentavana tekijänä. Helsingin yliopisto 1983.
• Puukila, Tiia 2020: ”100 vuotta mäntysuopaa” Metsälehti 12/2020. Saatavilla osoitteessa https://www.metsalehti.fi/artikkelit/100-vuotta-mantysuopaa/#9b099cc7 (katsottu 31.7.2021)
• Rintamäki Tuomo 1988: Teknologinen muutos Suomen selluteollisuudessa vuosina 1920-1938 esimerkkinä Enso-Gutzeit osakeyhtiö. Helsingin yliopisto, Helsinki.
• Seppänen, Terhi 1990: Enso-Gutzeit osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Sivonen, Satu 1993: Enso-Gutzeit osakeyhtiön selluloosateollisuus maailmansotien välisenä aikana. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Stora Enso Oyj 2002: ”Stora Enso 2001”. Libris, Helsinki.
• Uimaharjun sellutehdas. Dokumentti, YleAreena. Katsottu 5.9.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/30/uimaharjun-sellutehdas
• Vaalama, Erkki 1987: Enso-Gutzeit oy Pankakosken kartonkitehdas. Enso-Gutzeit, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
• Vuorenpää, Pirjo 1990: Johan Parviaisen tehtaat Oy:n vaneritehtaan toiminta vuosina 1913-1936. Oy Ylä-Vuoksi, Imatra.
Muut
• Enso-Gutzeitin vuosikertomukset ja henkilöstöjulkaisut 1930-2000-luvut. Elka.